REPPUTOTUTTELUA

Taisinkin jo mainita aiemmin, että haaveena olisi opettaa Lumelle repun käyttöä. Noh, tuumasta toimeen ja aloin kysellä muilta lapinkoiraihmisiltä kokemuksia, suosituksia ja vinkkejä. Sainkin hyvää infoa koiran reppuilusta, ja sen tiedon perusteella lähdin etsimään Lumelle sopivaa reppua.

Osa saattaa ihmetellä, että miksi ihmeessä koiralla pitäisi olla reppu? Eihän se mikään koululainen ole. Koiralla reppua voidaan käyttää liikunnassa koiran "rauhoittamiseen", usein reppu auttaa hieman vauhdin hillitsemisessä. Reppua voidaan käyttää myös ns. "työtarkoituksessa", esim. retkeiltäessä. Tämä olisi ideana meilläkin :)

Tilasin Lumen repun netistä Peten koiratarvike -sivulta. Siellä olikin aika paljon valinnanvaraa, halvemmasta todellakin niihin kalleimpiin. Lumen reppu on Kyjenin Outward Hound Backpack, jota nyt totutellaan käyttämään. Valitsin koon  M Lumen mittojen (paino, rinnanympärys) mukaan, ja hyvällä tuurilla sattui heti oikea kokokin.

Meillä repun totuttelu lähti käyntiin sisätilaharjoittelulla. Pidin täysin tyhjää reppua Lumella selässä, neiti sai näin totutella tähän uuteen hökötykseen, olihan sitä niin pelottavaa pukea ensimmäistä kertaa päällekkin. Nopeasti neiti kuitenkin tottui siihen, että jotain ylimääräistä on selkäpuolella. Sitten lisäsin reppuun painoksi muutaman Lumen kevyen lelun. Kevyelläkin painolla Lumi aluksi kulki sisällä reppu selässä hieman seiniä myöten koittaen saada reppua pois selästä, mutta hurjien kehumäärien jälkeen neiti näytti jo hyväksyvän painonlisäyksen selkäpuolella. Seuraavaksi sitten kokeiltiin hieman painavempia leluja repputavarana, ja nyt tänään vietiin taas harjoittelu askeleen edemmäs, kun lähdimme koirien kanssa sisältä ulos reppuilemaan. Laitoin Lumelle reppuun pari pientä puolityhjää vesipulloa sekä kevyen koiran matkajuomakupin. Lumi ei välittänyt painosta mitään ja oli oikein innoissaan lähdössä ulkoilemaan.

Reppuilureissun teimme Kempeleenlahden luontopolulla. Ilta-aurinko paistoi kivasti ja oli ihana kävellä rauhassa pitkien rantakaislojen keskellä.

Kyjenin repussa on vahvistetun selkäosan molemmin puolin kaksi isoa taskua, joissa on sisällä (verkolliset) sivutaskut sekä taskun pohjalla juomapullolle "rinksut", joilla pullo pysyy hyvin taskussa paikallaan. Selkäosassa on pieni kiinnike, jonka irroittamalla repun saisi kokonaan pois koiran selästä. Selänpuolelta löytyy myös ns. "kantokahva", johon voi kiinnittää vaikkapa koiran remmin koiran ollessa vapaana. Repun etuosassa on rintakehän eteen tuleva pehmustettu tukiosa, josta lähtee remmi koiran rintakehän alle, etujalkojen taakse. Repussa on myös toinen rintakehän alakautta kulkeva remmi, jolloin repun saa aika tukevasti koiran selkään. Reppu tukee hyvin edestä, selästä ja on Lumelle kiinnityksiltään sopiva :)

Miten reppuilu sitten kannattaisi aloittaa? Tässä tulee lyhyesti ne vinkit ja ohjeet, mitä minä sain:

- Huomioi koiran ikä ja paino. Reppuilua voidaan mielellään ajatella aloitettavaksi vasta koiran ollessa 1 - 1,5 -vuotias, tähän ikään mennessä koiran luusto on ehtinyt saada riittävästi aikaa kehittyäkseen (vrt. isot rodut). Koiran paino tulee huomioida siten, ettei koiralla yritetä kantaa liian raskasta kantamusta. Koira pystyy kantamaan n. 1/3 omasta painostaan.

- Maaston huomoiointi. Reppuilu toteutetaan mielellään muussa maastossa kuin kaupungissa asfalttipinnoitteisella tiellä, metsässä tms. maasto on pehmeämpää ja monipuolisempaa.

- Huomioi koirasi jaksaminen. Reissuja suunniteltaessa pitäisi huomioida se, miten paljon koira jaksaa kantaa ja kuinka pitkä reissumatka on. Pitemmillä reissuilla koiran täytyy antaa levähtää ilman reppua, ja repun voi ottaa pois koiran selästä jos koira näyttää väsymyksen merkkejä.

- Valitse sopiva reppu. Etsi ja vertaile erilaisia koirareppuja, kokeilemalla selviää parhaiten millainen reppukiinnitys on koirallesi parhain. Repun koon tulisi olla sopiva, jotta reppu pysyy hyvin selässä, eikä ala valumaan puolelta toiselle. Repussa suurimman painoalueen (taskujen muoto) olisi hyvä tulla koiran etuosaan, etujalkojen ja rintakehän alueelle.

- Totuta koira repun käyttöön vähitellen. Lähde liikkeelle pienistä askelista, ensin totuttamalla koira reppuun ja sen kiinnityksiin. Lisää sen jälkeen reppuun painoa tasapuolisesti molemmille puolille, aloittakaa kevyistä painoista. Painomäärää voi kasvattaa koiran tottuessa reppuun.

Lisää hyviä vinkkejä varmasti löytyy, mutta tässä oli lyhykäisyydessään ne mitkä itse pidin mielessä etsiessäni Lumelle reppua :)

MIMO 6VEE - PIENI KOIRA, SUURI PERSOONA

Eilen vietettiin Mimon 6vee synttäreitä. Sen kunniaksi pieni katselmus siihen, minkälainen persoona Mimo onkaan.

Mimo, alunperin Mimosa, taisi olla paljolti nuoren tytön "minä tahdon" vinkumisen tulosta. Kävimme 6 vuotta sitten katsomassa äitini serkun mäyräkoiran pentuetta, ja siellä muiden seassa oli pieni keltainen reppana. Aivan, Mimo oli ihan pienenä väriltään keltainen, mutta tummui nopeasti punertavaksi. Siitä alkoikin vinkuminen omasta koirasta. Ja sellaisen sain. Mimosta tuli oma ensimmäinen koirani, ja ongelmistaan huolimatta se rakkain.

Mimo oli pienestä pitäen hirmuinen jääräpää, enkä sen takia jaksanut opettaa neidille kovinkaan mitään sen ihmeellisempiä temppuja. Niinpä Mimo osaa käskystä vain istumisen ja maahanmenon. Paikallaolo sujuu useimmiten, kuin myös luoksetulo. Tosin hyville vainuhajuille käskytkin jäävät kakkoseksi. Mimo on ikäänkuin päässyt helpolla, toimimalla minun pikku prinsessana.

Mimon kanssa ei harrasteta oikeastaan mitään. Joskus olen neitiä käyttänyt näyttelyssä, mutta kehäkoiraksi Mimo on liian pieni. Nykyään saatetaan joskus mätsäreissä pyörähtää omaksi iloksi. Muutoin Mimon harrastuksiin voisi ajatella lenkkeilyn ja nukkumisen. Neiti on kunnon sohvaperuna ja rakastaa yli kaiken nukkumista milloin missäkin, kunhan vain sieltä löytyy pehmoinen peti.

Mimon voisi sanoa olevan melkoinen ongelmakoira. Neiti haukkuu herkästi kaikkea mikä liikkuu, oli se sitten ihminen, toinen koira taikka vaikkapa auto. Hihnassa vedetään tuhatta ja sataa, onneksi tähän on apukeinona vedonestopanta. Ilman pantaa Mimo vetäisi niin paljon, että ei tajuaisi lopettaa edes silloin, kun omat anturat ovat haavoilla. Toisiin vieraisiin koiriin Mimo suhtautuu varautuen. Luulen, että siinä on takana myöskin jonkinlaista pelkoa toista outoa koiraa kohtaan. Suhtautuminen meni myöskin vähän huonompaan suuntaan sen jälkeen, kun Mimon selässä roikkui karannut irtokoira..

Mimo on koko ikänsä ollut ja kasvanut toisten koirien ja ihmisten keskuudessa. Ehkä tämän takia sitten yksinjääminen on Mimolle hieman hankala paikka. Yksinjäädessään Mimo yleensä ulisee, ja stressaantuu tilanteesta niin, ettei voi muuta tehdä kuin odottaa ulko-oven takana emännän takaisinpaluuta. Yksinoloa helpottaa paljon toisen koiran seura. Matkaseurana Mimo on hankala siten, että ilman autoboksia neiti hyppisi autossa ikkunalta toiselle kuolaten ja läähättäen. Mimosta huomaa aina, että autoilu aiheuttaa koirassa melkoisen stressireaktion.

Kotosalla Mimo on mukavuudenhaluinen pikku pomo, joka toimii erittäin hyvänä ovivahtina. Mimoa onkin kutsuttu välillä "ovipoliisiksi", kun neiti ilmoittaa aina kaikki sisälletulijat haukkumalla. Mimo toimii Lumen "isosiskona", ja nämä kaksi kaverusta tulevatkin erinomaisesti toimeen. Välillä Mimo menettää malttinsa, kun Lumi leikkisästi vaanii ja hyppii Mimon päälle koittaen haastaa tylsimystä leikkiin.

Kaikesta huolimatta, en vaihtaisi Mimoa mihinkään. Mimo on tuonut minulle paljon iloa, haastetta ja olen oppinut Mimon kautta paljon siitä, miten koira kuuluisi kouluttaa. Kantapään kautta, niinhän sitä aina sanotaan :) Mimo saakoon siis yhä toimia prinsessana.

POIS KAIKKI PÖPÖT!

Me jätettiin Lumen kanssa viime maanantain agilityreenit väliin sen takia, että kuulin reenihallilla olleen hirveästi nyt liikkeellä kennelyskää. Meille on vanhemmille kotikenneliin (Taikalumon) suunnitteilla pentue, ja Viivi-mamma olisi tarkoitus astuttaa ihan näinä päivinä. Tämänkään takia en sitten tahtonut lähteä hallille mahdollisia pöpöjä hankkimaan, vaikka tokihan sekä Viivillä että Lumella on rokote kennelyskää vastaan. Lumen rokote tosin oli menossa umpeen elokuussa. Niinpä kävin nyt menneen viikon tiistaina otattamassa Lumelle varmuuden vuoksi uuden rokotteen, liuosmuotoisena tällä kertaa. Tämä kirsuun laitettava liuosmuotoinen (joissain paikoissa puhuttaneen myös nenäsumutteesta) on kuulemma tehokkaampi kuin tavallisena rokotteena otettu. Joten nyt pitäisi olla rokotteet taas kunnossa. Reeneistä tosin ollaan pois vielä huominen, ihan vain varmuuden vuoksi ettei saataisi sieltä mitään ikäviä kotiintuomisia.

Viikonlopun aikana käytiin koirien kanssa myöskin kotona moikkaamassa kotikoiralaumaa. Käytettiin koiria kunnon metsälenkillä, kun kelikin oli niin ihanan aurinkoinen. Metsässä olisi saanut vain olla lumikengät jalassa, kun tuntui ettei eteenpäin pääse. Siinä tuli kyllä itsellekkin kunnon liikuntaa :) Täytyi vain kokoajan olla varovainen, sillä märän ja raskaan lumen alla oli liukas jäätikkö suurimman osan matkasta. Koiratkin saivat kunnon metsälenkkireenin vähän normaalista poikkeavassa maastossa :) Lumi oli niin innoissaan, kun sai juosta metsän keskellä vapaana ja vielä talvimaisemissa! Mimoakin pidin irti siihen saakka, kunnes neiti päätti taas kadota hetkeksi metsään. Siellä sitä sitten taas huudeltiin kadonnutta mäyräkoiraa..

Lumi, Otto & Piitu

Kotosalla Mimon juoksu alkaa olla loppumaisillaan, ja Lumen juoksua yhä odotellaan. Olen tässä viime päivinä perehtynyt koirien reppuihin. Kysellyt lapinkoiraihmisväeltä kokemuksia ja suosituksia. Haaveena olisi opettaa Lumi repun käyttöön ja lähteä joskus Lappiin samoilemaan koirien kanssa :)

P.S. Koirien gallerioihin lisätty uusia kuvia, myöskin täältä löytyy muutama muu kuvaräpsynen :)

POHJOISTA AGILITYA

Koirien kanssa ollaan hyvin kotiuduttu takaisin pohjoiseen. Tällä kertaa ei tullut edes mitään muuttotuhoja, onneksi. Heti muuttoviikonloppuna käytiin Lumen kanssa mölliagilitykisoissa, paljon oli koiria ilmoitettuna. Olin myös itse kisoissa talkoilemassa. Hieman tuli kiire saada koira radalle kisailemaan, mutta loppujen lopuksi hyvin ehdittiin. Lumi osallistui medien mölliluokkaan. Ensimmäinen ratakierros meni aikalailla höpöksi, Lumi ei oikein keskittynyt hommaan ja säntäili välillä ties mihin suuntaan. Uusintakierroksella neiti jo huomasi, että mitä ollaan tekemässä ja meni todella hienosti! Ratasuoritus olisi ollut täysin virheetön, mutta sitten viimeisellä putkiesteellä neiti päätti juosta putken väärään päähän.. Noh, olin kuitenkin tyytyväinen tähän, ja saatiin parannettua meidän aikaa :) Lumi oli kisoissa kahdeksas. Ensimmäisen kierroksen ajaksi saatiin 45:50 sek ja toisen, uusintakierroksen ajaksi 32:44 sek. Radalla esteitä oli vähintään 15 suoritettavana.

Käytiin myös viime maanantaina meidän ensimmäisellä ohjatulla agitunnilla. Tällä kertaa koiria siellä oli 4 (Lumi mukaan lukien), ja ohjaajan mukaan ryhmästä puuttui vielä kaksi koirakkoa. Tällä neljän koiran ryhmällä pystyimme käymään kahdesti radalla reenaamassa. Mielenkiintoista nähdä, että miten vähän aikaa jää yhdelle koira-ohjaaja -parille sitten, kun koolla on koko ryhmä.. En tahtoisi maksaa turhaan malttaita senkään takia, että pääsen käymään 10 min koiran kanssa reenaamassa.

Tänä viikonloppuna kävin sitten vanhempieni luona. Ulkona oli niin kylmä ja kova tuuli, että sormet jäätyi hetkessä, mutta sain otettua muutaman pikaräpsyn koirista. Otto siellä kulki melko ahkerasti Mimon perässä (Mimolla juoksu), mutta Mimo näytti kyllä selkeästi ettei nyt vielä riiaamiset kiinnosta. Lumellakin varmasti kohta alkaa juoksu, kun siihen malliin olen taas saanut neidistä karvaa harjata..

VIIMEINEN REENIKERTA & UUDEN ODOTUS

Näin meillä päättyi Lumen kanssa reenit Keski-Suomessa. Harmi sinänsä, sillä pidin todella paljon meidän ohjaajasta sekä agihallista. Mutta, tullaan kyllä Lumen kanssa joskus kisailemaan vanhalla hallilla :) Nyt sitten me jatkettaisiin harrastusta pohjoisessapäin, koirakerholla missä ollaan aiemminkin reenailtu. Siellä talvisin on käytössä pallohalli, ja kesäisin ulkokenttä. Pidän enemmän siitä ulkokentästä entä kuin pallohallista, siellä on pohja hieman inhottavaa hiekkaa, ja aina reenin päätteeksi on takuu varmasti koiran tassut hiekkaa täynnä. Mutta noh, ainakin päästään jatkamaan tätä vauhdikasta lajia :) Ja Lumi tykkää. 

Viimeinen reenikerta oli meille hyvinkin onnistunut. Joitain virheitä tuli, ja jotain ratakohtaa jouduttiin harjoittelemaan useampaan otteeseen, mutta sitähän se oppiminen on :) Mentiin rataa, joka muistutti paljolti möllikisojen rataa, mutta vain hieman muutettuna. Oli kyllä oikein mainio lopetus tälle reenikaudelle, seuraavaa sitten odotellessa. Itse asiassa, meillä heti 1.3. alkaisi ohjattu tunti uudessa (vanhassa) koirakoulussa.

24.2. Rata (x2)

MÖLLIAGILITYKISAT 2

Agilityn parissa ollaan Lumen kanssa jatkettu säännöllisesti. Reeneissä meni viimeksi hyvin. Lumi jaksoi keskittyä paremmin, kun rataa mentiin pienissä osissa. Keppien suoritus edelliseltä esteeltä sujuu aina vain paremmin. Viime reeneissä meillä oli radalla mukana myös pöytä. Yllätyin kyllä, kun Lumi muisti mitä kyseisen esteen kohdalla täytyi tehdä. Viime pöytäesteen suorituksesta/harjoittelusta kun on aikaa jo aika reippaasti. Eihän se nytkään niin täydellistä suoritusta ollut, mutta ainakin auttaa asiaa, kun on pienikin haisu siitä mitä pitää tehdä :)

17.2. Rata

Tänään sitten osallistuttiin mölliagilitykisoihin toista kertaa Lumen kanssa. Ilmoitin Lumen tosimölliluokkaan medeihin (putkia & hyppyjä) sekä ihan vain reenin vuoksi mölliluokkaan medeihin (putkia, hyppyjä, kontakteja). Tiesin jo etukäteen, että mölliluokassa tulee takuuvarmasti virheitä. 

Tosimölliluokan suoritus meni kyllä tosi hienosti, yllätyin itsekkin miten hyvin Lumi hakeutui esteille ja seurasi ohjausta. Suorituksessa meillä ei tullut ainuttakaan virhettä, ja ajaksi saatiin 17:78 sek. Suorituksen jälkeen oli mahdollisuus uusia, ja ajattelin, että "mikäpäs siinä, koitetaan parantaa aikaa". Eihän se kuitenkaan näin mennyt. Uusintakierroksella kaikki meni hyvin siihen saakka, kunnes Lumi bongas putken sisältä namin ja vauhti loppui siihen; ruoka oli tärkeämpää. Uusintakierroksen ajaksi saatiin sitten 28:82 sek. Näistä kuitenkin parempi tulos jäi voimaan, ja Lumen kanssa voitettiin tosimölliluokassa :)

Mölliluokassa meillä sitten menikin aikalailla höpöksi koko homma, ja virheitä kyllä tuli. Lumi sai minkälie energiavimman, ja ohjaukset menivät kuin kuuroille korville. Kontaktit menivät hyvin, mutta hypyissä Lumi ei kunnolla kuunnellut, ja putkiin jumitettiin kivojen hajujen perässä.. Noh, aina ei mene niinkuin suunnittelisi :) Ensimmäiseksi ajaksi saatiin 1:00:82 ja uusintakierroksella koitettiin parantaa aikaa, mutta huonomminhan se meni (1:07:94). Jostain kumman syystä kuitenkin voitettiin tässäkin luokassa :)

Mölliagilitykisaradat 23.2.

Lumen pompen -testitulos myöskin tuli jonkin aikaa sitten. Testitulos näytti, että neiti on pompen vapaa, eli sen osalta terve :)

PELLO 15022014

Lumi kävi viime viikonloppuna Pellon ryhmänäyttelyssä. Mukana meillä oli myöskin Lumen veli Otto, sekä Piitu valioluokassa. Paikan päällä tuuli kyllä sen verran kivasti, että sormet ja varpaat siellä ainakin hieman paleltuivat. Päivä oli kuitenkin mukava.

Lumen suhteen minulla ei oikeastaan ole lainkaan odotuksia näyttelyissä. Siksipä onkin aina yhtä mukavaa ilahtua, kun neiti nappaa erittäin hyvän kehästä :) Karvatonhan Lumi taas alkaa pian olemaan.. Liekkö jälleen juoksu kohta tulossa, kun kotonakin pyörii siihen malliin karvapalloja..

Mutta tosiaan, Lumi sai nuorten kehästä sijoituksen NUO EH. Arvostelussa oli aikalailla samaa mitä Lumesta on jo aiemmin sanottu. Nyt sitten me ei suunnitellakkaan mitään näyttelyitä Lumen kohdalla vähään aikaan. Eipä ne arvostelut siitä sen kummemmiksi muuttuis :)

Arvostelu

" 19kk. Hyvärunkoinen nuori narttu. Riittävästi luustoa ja kulmauksia. Hieman pehmeät ranteet. Hyvä pään malli, kuono ja purenta. Turhan pyöreät silmät. Säilyttää ylälinjan mallikkaasti. Liikkeet saavat tiivistyä kintereistä ja kyynärpäistä. Varsin hyvä askelpituus. Hyvä karva. Miellyttävä luonne. "

- Tuomari Saija Juutilainen

Kotona täällä meillä alkaisi viikon päästä taas muuttopuuhat. Onneksi olen lomalla muuttoviikon, joten koiratkaan eivät toivon mukaan niin stressaa muuttoa takaisin pohjoiseen. Siellä sitten jatketaan Lumen kanssa agilityn parissa, kun saatiin möllipaikka ohjatusta ryhmästä :) Olen myöskin hieman pyöritellyt mielessä Lumen kanssa osallistumista kaverikoiratoimintaan. Täytyy odottaa, että neiti täyttää kesällä 2v., ja sitten alkaa ottamaan asiasta enemmän selvää, että soveltuuko neiti siihen lainkaan.. :)