Lumi kävi tiistaina eläinlääkäri Kaisa Wickströmin syynättävänä, ja heti kuultavat terveystulokset onkin näkyvillä aikaisemmassa postauksessa. Nyt sitten Kennelliitosta saatiin lonkka- ja kyynärkuvausten viralliset tulokset. Lonkat tulivat takaisin tuloksella A/A, mahtavaa!! Odotin B-lonkkia, mutta priimaahan sieltä tuli :) Kyynärnivelet oli lausuttu 1/0 tuloksella, vasenpuoli ollen ykköstä. Ja on kyllä varmasti vähästä ollut kiinni (kuvista päätellen), etteikö puhtaina olisi tulleet takaisin. Hieman ehkä näissä kyynärnivelkuvauksissa kyseenalaistan koko rtg-kuvausta, mutta tällä mennään, kelpaa meille :) Nyt sitten voidaan näiden tulosten perusteella alkaa etsimään rauhassa Lumelle sopivinta sulhoa. Mikään kiirehän meillä ei ole asian kanssa, joten kaikki ajallaan :)
torstai 26. kesäkuuta 2014
tiistai 24. kesäkuuta 2014
LUMI KUVAUKSISSA
Lumi kävi tänään Animagissa terveystarkastuksissa. Neidiltä kuvattiin/peilattiin silmät, tutkittiin polvet ja sydän, sekä kuvattiin röntgenin puolella kyynärnivelet, lonkat ja oman mielenrauhan vuoksi ranteet. Eläinlääkärinä meillä oli taitava ja aina yhtä mukava Kaisa Wickström.
Sydänkuuntelu Lumella oli normaali. Sivuääniä ei kuulunut, vaikka aikaisemmalla eläinlääkärikäynnillä jotain vihjailuja siitä olikin. Mutta nyt ainakin kaikki kuullosti normaalilta :) Polvista ei löytynyt mitään vikaa, polvilumpiot ja polvien liikkeet olivat normaalit. Silmät peilattiin tarkkaan. Silmien kohdalla Lumelta löytyi oikealta puolelta RD, mikä siis tarkoittaa verkkokalvolla olevaa poimutusta. Eläinlääkärin mukaan tämä "suomeksi" tarkoittaa verkkokalvon alikehittyneisyyttä, eikä tule millään tavoin vaikuttamaan koiran näköön. Asia vain tulee huomioida jalostuskäytön koiralla urosvalinnassa.
Lonkat |
Vasen kyynärnivel |
Oikea kyynärnivel |
Oikea ranne |
Vasen ranne |
Oikea silmä |
Röntgentutkimuksissa eläinlääkäri arveli, että lonkat eivät ihan täydelliset ole, hieman löysyyden tapaista oli nähtävissä, muutoin kaikki näytti lonkkien suhteen olevan kohdillaan. Toiveissa olisi B-lonkat.. :) Kyynärnivelten kohdalla jää nähtäväksi tuleeko lausunto täysin "puhtaana" takaisin, tuntui aika priiman ja pienen muutoksen rajoilla olevan. Kaisa puhui paljon siitä, miten kyynärnivelkuvaukset eivät välttämättä sitä ihan tosiasiaa näytä. Eli jännätään lonkkatulosta ja kyynäriä.. Ranteet tahdoin epävirallisesti kuvauttaa samalla kertaa, kun Lumen kanssa harrastetaan agilitya ja koira rasittaa siinä paljon etuosaansa. Lumella on ylitaittuvat/löysät ranteet taikka välikämmenet, joten halusin oman mielenrauhan vuoksi tarkastuttaa nekin, ettei sitten niissä mitään kulumaa tms. ole. Ranteet näyttivät kuvien perusteella normaalilta :) Nyt sitten voidaan alkaa Lumen kanssa reenaamaan agissa korkeampiakin hyppyjä :)
Kotona vielä uni maistui |
Loppuun pari hauskaa videota pikkujäbästä (Taikalumon Xankari) ja Mimosta :)
maanantai 23. kesäkuuta 2014
PENTUSUUNNITELMIA & -TOIVEITA
Joulukuussa -13 lähetin sähköpostiviestin, missä kyselin eräältä tutulta lapinkoirakasvattajalta (Petra / Kennel Cantavia) eräästä mahdollisesta pentuesuunnitelmasta. Vastaus oli mitä mieluisin, sillä Petralla oli suunnitelmissa astuttaa tämä kyselemäni narttu. Petran luvalla kirjoittelen nyt pentueesta, mistä ei tällä hetkellä ole infoa Cantavia -kotisivuilla.
Mainitsin aiemmin, että Mimolle ja Lumelle näyttää näillä näkymin olevan tulossa alkusyksyksi pikkusisko. Näin ainakin toivon :) Tyttöpentu tulisi sijoitukseen Kennel Cantavialta. Kyseessä on pentue, jossa emänä on upeasti näyttelyrintamalla pärjännyt Suopunkitytön Ihana Valo ("Sylvi") ja isänä vanha herra Kuurakuonon Caskikettu.
Sylvi on 2-vuotias lapinkoiranarttu, jolla on hyvät terveystulokset (silmät ok, lonkat B/B, polvet 0/0, kyynärnivelet 0/0, sydän ok, prcd-PRA terve ja Pompen-tautitulos normaali). Caskikettu puolestaan on jo veteraani-iässä, sillä herra on syntynyt vuonna -03. Myös Caskiketulla on hyvät terveystulokset; silmät ok, lonkat A/A, kyynärnivelet 0/0.
Kuurakuonon Caskikettu |
Kuurakuonon Caskikettu |
Suopunkitytön Ihana Valo |
Suopunkitytön Ihana Valo |
Päädyin kyselemään Sylvin pentuesuunnitelmista alunperin äitini vihjauksesta. Haaveissa on pitkän aikaa ollut lapinkoira, josta saisi toivottavasti näyttelykehäkelpoisen. Lumi ei sitä ollut, ja oikeastaan hyvä niin, koska Lumen myötä mukaan kuvioihin tuli agility, josta me molemmat pidetään tosi paljon. Kuitenkin näyttelyt ovat toinen "pääasiallinen" koiraharrastus, ja olen käyttänyt kehissä kotikoiralauman koiria ainoastaan, en niinkään omiani. Myös toiveissa olisi näyttelyiden lisäksi tutustua TOKOn maailmaan, ja mitä olen Sylvin luonteesta lukenut Petran sivuilta, voisi pennulla olla hyvät mahdollisuudet tottelevaisuuspuolen harrastuksissa :) Tämän komean parkkiherran luonteesta en tiedä niinkään vielä mitään, mutta sulhon sukutaulu on vähintäänkin kiinnostava. Hieman huvittavaahan tässä on se, etten ole nähnyt kertaakaan kumpaakaan koirista livenä. Ainoastaan kuvista. Äitini on kuitenkin nähnyt Sylvin näyttelyssä, ja kehui neitiä todella kauniiksi lapinkoiraksi. Pentueen sukutaulun voi nähdä täältä.
Itse voin hyvillä mielin alkaa mahdollisen narttupennun sijoituskodiksi, sillä arvostan Petran kasvatustyötä lapinkoirien parissa. Tuosta joulukuusta on jo pitkä tovi ehtinyt vierähtää, ja suunnitelmat ovat tosiaan sillä mallilla jo, että Sylvi astutettiin onnistuneesti Caskiketulla toukokuun puolivälissä, ja ultrassa Sylvi kävi vähän aikaa sitten. Ultraäänitutkimus oli näyttänyt ainakin neljä pentua masussa kasvavan :) Nyt sitten pidetään peukkuja, että ainakin yksi masuasukeista olisi tyttö :)
Jännittäväksihän tässä homman teki se, kun kuultiin, että eräs narttu oli käynyt joitain viikkoja ennen Sylviä vierailemassa Caskikettu -herran luona, ja tämä narttu oli sitten jäänyt tyhjäksi. Petralla oli myös suunnitelmissa toteuttaa kaksoisastutus, mutta aika ja vaihtoehdot taisivat käydä hieman vähiin, joten homma jäi Caskiketun hoidettavaksi. Innolla odotan pentueen syntyvän ensi kuun puolessavälissä, sitten nähdään minkälainen katras sieltä tulee :)
torstai 19. kesäkuuta 2014
LUMI 2VEE - KOIRA NIMEN TAKANA
Lumi täytti eilen huimat kaksi vuotta, samanlainen pikkupentu se yhä on kuin aina ennenkin :) Kirjoittelin Mimon synttäripäivänä hieman enemmän Mimon luonteesta ja siitä millainen koira Mimo on. Nyt olisi sitten vuorossa Lumi:
Osa saattaa ihmetellä miten päädyin lapinkoiraan mäyräkoiran jälkeen. Vastaus löytyy meidän kotikoiralauman vanhimmasta lapikkaasta, Cessi-muorista. Cessi on meidän perheen ensimmäinen lapinkoira, ja ihastuimme kaikki rotuun Cessin kautta. Äitini myös aloitti lapinkoiran kasvatustyönsä Cessistä, ja sitä mukaan kun lauma kasvoi ja pentuja syntyi, oli luonnollista, että minulle tulisi omaan kotiin, omaan pieneen laumaan Mimon kaveriksi, lapinkoiranarttu.
Ennen Lumea minulla oli jonkin aikaa Mimon kaverina Kiia, meidän ensimmäisestä
Taikalumon pentueesta. Kiia palautui meille ensimmäisestä kodistaan.
Kiia on hyvin vilkas narttu, ja vaatii paljon huomiota emännältään. Kiia tarvitsi ympärilleen paremmat tilat vapaana olemiseen, niinpä ajan kanssa Kiia löysi täydellisen kodin Simosta :) Kiian myötä ajatus omasta pysyvästä toisesta koirasta jäi kytemään.
Lumi 5vko |
Pari vuotta takaperin meidän Mallalle syntyi Taikalumon pentue, josta minulle jäi oma pieni taikatyttö lumoamaan omistajaansa :) Koska Lumi on ikäänkuin sijoituksessa äidiltäni, se tulee tekemään pentueen Taikalumon nimen alle tässä muutamien vuosien sisällä, jos ensi viikon terveystulokset ovat ok.
Lumen nimeä mietittiin paljon, oli useampikin vaihtoehto, mutta mikään ei tuntunut hyvältä. Sitten tuli nimi Lumi, mikä oli aika ironista pitää mustalla koiralla ns. vaalean koiran nimeä. Jotenkin se kuitenkin kuullosti hyvältä ja sopi koiran näköön (vaikkei se nyt vaalea ollutkaan). Niinpä Lumesta tuli Lumi :) Pentuaikanaan Lumi oli pentueen ainut tyttö, mutta menossa mukana yhtä paljon kuin kolme muuta veljeään. Lumi oli (ja on yhä) poikatyttö, joka ei niin välitä siitä missä mutalätäköissä juoksee, kuraojissa pomppii tai multakuoppia kaivaa. Vaikka neiti onkin tomera, uudet tilanteet aina aluksi pelottavat Lumea. Pienenä karvapallerona Lumi tarrasi kynsillään minuun kissan tavoin kohdatessaan uusia pelottavia tilanteita, kuten esim. hississä olemisen. Uusien asioiden jälkeen Lumi sopeutuu eri tilanteisiin todella hyvin.
Lumi on luonteeltaan tasapainoinen, energinen ja iloinen lapinkoira. Lumelle on helppo opettaa uusia asioita, ja neiti oppii todella nopeasti. Käskyjä kuunnellaan usein kuuliaisesti, ja suurin osan niistä jopa totellaan :) Lumesta on iän myötä tullut aika miellyttämisenhaluinen ja hieman huomiota hakeva. Muille meidän kotilauman koirille Lumi alistuu helposti, ja oudoimmille koirakavereille ollaan heti parhainta ystävää. Kotona neiti on rauhallinen, mutta metsälenkille päästessään Lumi on niin iloinen, että sen näkee kauas. Vapaana mentävillä lenkeillä Lumi ravaa ja pomppii minkä jaloistaan pääsee, eikä koskaan lähde 10m kauemmas minusta. Lumi tykkää paljon leikkimisestä, ja yrittääkin pyytää Mimoa välillä leikkiin mukaan. Harmi vain, ettei Mimo välitä tippaakaan leikkitouhuista. Lumi on Mimolle "pikkusisko". Välillä on huvittavaa seurata, kun tuntuu, että Lumi luulee itsekkin olevansa mäyräkoira. Mäyräkoirahan Lumella on toiminut "koiraopettajana" lauman tavoille. Lumesta on ollut paljon apua Mimon ongelmien kanssa, lähinnä Mimon yksinjäämisen parissa. Mimollakin on helpompi olla kotona Lumen kanssa silloin, kun en itse ole paikalla.
Lumen kanssa harrastetaan näyttelyitä/mätsäreitä ja agilitya (+arkitottelevaisuutta). Näyttelyissä ollaan käyty joitakin kertoja, Lumi ei vaan ole mikään kehäkoira. Koirasta näkee ettei näyttelytouhut ole Lumen juttu. Sen sijaan agility on. Oli niin hienoa huomata Lumen pentuagilitykurssilla se, miten koira syttyi tämän harrastuksen parissa. Lumen kanssa ollaankin nuoresta lähtien harrastettu agilitya, ja harrastetaan edelleen mölli/1-luokan tasoisessa ryhmässä. Lumi rakastaa agilityn vauhtia, mutta reeneissä on sellanen on/off -tyyppi, joko mennään täysillä ja hyvällä tekemisenilolla loppuun saakka tai sitten otetaan hissukseen koko tunti, ja vaan nuuskitaan maata ja lompsitaan eteenpäin. Eipähän käy ainakaan tämä harrastus tylsäksi, kun eteneminen on vähän hitaammanpuoleista välillä. Harrastusten parissa palkkauksessa parhaiten toimivat namit, erityisesti nakit ovat suurta herkkua. Myös lelut jossain määrin, mutta namipalkka on kaikista parhain :)
Lumi on kyllä minulle se ensimmäinen ja "parhain" lapikas, ei tule olemaan toista samanlaista koiraa :) Loppuun vielä kuvia meidän synttärilenkiltä eiliseltä:
Lumi 2v |
P.S. Tässä ollaan eletty jännittämällä odotuksen aikaa, ja nyt vihdoin viime maanantaina sain huippu kivan uutisen. Meidän kahden kopla tulee melko varmasti saamaan laumanlisäyksen alkusyksystä :) Tästä lisää seuraavassa postauksessa :)
maanantai 16. kesäkuuta 2014
KAVERIT KANS!
Käytiin koirien kanssa iltalenkillä ystäväni ja hänen shelttikoiriensa kanssa. Hurja oli meno ja vauhti ainakin Lumella ja nuoremmalla sheltillä Mimmillä. Mimokin tosin pomppi isompien perässä minkä jaloistaan pääsi, välillä kyllä hieman väärässä suunnassakin.. Ostin Mimolle viime viikolla 15m pitkän jälkihihnan sillä ajatuksella, että pystyisin metsälenkillä pitämään Mimoakin irti. Ostos oli kyllä hyvä, ja Mimosta näki kauas, että koira nautti "vapaana" juoksemisesta täysin. Itse sain hieman huolettomammin olla, kun ei tarvinnut koko aikaa tähyillä, että missähän se koira menee. Hihna on väriltään oikein räikeän oranssi, se kyllä näkyi hyvin vihreän metsäkasvuston joukossa. Välillä jouduin hyppimään itse koiran perässä, kun Mimo lähti hajujen matkaan, ja päätyi loppujen lopuksi köyttämään itsensä puiden ympäri jääden jumiin pitkän hihnan kanssa, mutta nooh, Mimolla oli mukavaa :) Kuvista huomaa, ettei Mimon vedonestopantakaan ole edes kiinnitetty oikein, voi näköjään tällaisilla vapaammin kuljettavilla metsälenkeillä jättää vedonestopannan kotiin, sillä en huomannut lenkin aikana tätä asiaa lainkaan :D Kuvia lenkkireissusta löytyy täältä.
Lenkkiseuralaiset sheltit Pauli & Mimmi |
(Lumi: syön sut..) |
sunnuntai 15. kesäkuuta 2014
KUVAPLÄJÄYS: KOTIPIHAA & ULKOILUA
Koirat ovat kyllä sopeutuneet taas uuteen paikkaan tosi hyvin. Ei ole mitään ilkivaltaa tehty työpäivien aikana. Ovat tainneet koirat vaan letkeästi sohvalla loikoilla, ainakin pesäksi tehdystä viltistä ja muutamasta sohvalle jääneestä tummasta karvapallerosta päätellen. Lumi viihtyy paljon ulkona, kun takapiha on suojaisa ja rauhallinen. Neiti haluaisi mielellään nukkua yötkin ulkosalla, mutta en ole ainakaan vielä uskaltanut jättää Lumea ulos yön ajaksi, vaikka tuskinpa se tuosta pihalta mihinkään katoaisi.. Jotenkin kuitenkin näin kaupunkialueella (vaikka aika laitamilla asutaankin) koirat ottaa mielellään yöksi sisälle "turvaan".
Mimo jaksaa aina ulkona ollessaan kytätä naapurin pihan suuntaan, josko siellä näkyisi naapurin saksanpaimenkoira, jolle voisi haukkua..
Terveyspuolen asioista sen verran, että sain varattua Lumelle ajan Oulun Animagiin Kaisa Wickströmille ei ensi, vaan sitä seuraavalle viikolle. Suunnitelmana olisi peruspaketin (lonkkien & kyynärnivelten röntgenkuvaus, silmien peilaus, polvien tutkimus) lisäksi kuunnelluttaa sydän ja kuvauttaa kyynärien lisäksi myös ranteet. Ranteet sen takia, koska Lumella ne ovat ylitaittuvat, ja meidän agilityharrastuksen vuoksi tahdon tsekata myös ranteet. Voidaan sitten rauhallisin mielin (toivon mukaan) siirtyä agin puolella medien estekorkeudesta pikkuhiljaa maxikorkeuteen. Sydän kuunnellaan virallisesti sen takia, koska viime el-reissulla eläinlääkäri suositteli seuraavalla käynnillä kuunnelluttamaan sydämen tarkkaan. Toivottavasti siltä puolelta ei löytyisi mitään poikkeavaa.
P.S. Lumen ja Mimon Gallerioissa muutama lisäkuva :)
maanantai 9. kesäkuuta 2014
LENKKISEIKKAILU
Koirien kanssa ollaan tosiaan asuttu viikon verran uudessa kodissa. Ja voin sanoa, että vaikka muuton aikaan onkin kiva tehdä tavarainventaariota, taitaa meidän muuttohommat olla nyt vähäksi (pitkäksi?) aikaa ohi. Löydettiin niin kivalta ja kodikkaalta tuntuva asunto, missä on suojaisempi takapiha kuin aiemmassa ja paljon paremmat lenkkeilymahdollisuudet :) Koirat ja emäntä tykkää.
Ollaan ensimmäinen viikko järjestelty kotia, ja koirat ovat enemmäkseen telmineet takapihalla ja tehneet välillä tuttavuutta naapurin saksanpaimenkoiraan, mitä Mimo taitaa kyllä edelleen aina haukkua aidan taakse tullessa.. Ehkäpä Mimokin ensi kerralla jo muistaisi kuka tyyppi on kyseessä.
Tänään sitten käytiin tutkimassa lenkkeilymahdollisuuksia. Arvelin jo alkuun, että täältä saattaisi löytyä kivat lenkkimaastot, ja näin totisesti on :) Muutama hassu satametriä ja päästiin metsäpolulle, joka vei meidät junaradan vierellä kulkevan äänivallin luokse. Vallin päällä meni polku ja eri reittejä pitkin pääsi menemään junaradan ylitse metsätielle/teille, mistä pääsi myös halutessaan ihan kunnon metsikön keskelle. Metsässä meni kivoja polkuja, missä pystyi helposti kävelemään ja mikä parhainta, Lumi sai olla koko ajan irti :) Mimoa en uskaltanut päästää irti. Täytyisi jokin jäljestysliina laittaa Mimon perään, jos sitä meinaisi irti pitää. Täytyypä laittaa hankintalistalle.. Siellä sitten fiilisteltiin koirien kanssa hyttysten keskellä :) Tiet ja polut toivat mieleen parikin mennyttä asuinpaikkaa. Ihanaa, että näinkin luonnon keskelle pääsee kaupungissakin. Kuvia napsin joitain, ovat kylläkin huonohkoa kännykkälaatua, mutta ensi kerralla sitten kunnon kamera matkassa :)
Ruohonmaiskuttelijat |
Muutoin kotosalla odotellaan uutisia (tästä tietoa myöhemmin, jos suunnitelmat toteutuvat), ja suunnitellaan Lumelle terppatarkkeihin ajan tilausta. Tarkoituksena olisi kuvauttaa lonkat, kyynäreet (samalla ranteet?), silmät, tutkituttaa polvet ja kuunnelluttaa sydän. Täytyy yrittää jos saisi omalle lomaviikolle ajan varatuksi.
torstai 5. kesäkuuta 2014
MATCH SHOW
Olin menossa käymään kotosalla koirien kanssa katsomassa meidän Taikalumon kennelin 1 viikon ikäisiä pentusia, ja samalle päivälle sattui sopivasti Iissä pidetty match show. Niinpä ajattelin, että käyn pikaisesti omien koirieni kanssa siellä ja menen sitten kuvailemaan pennuista 1-viikkois kuvat. Noh, aika hieman venähti ja iltapäivästä alkoi olla jo aika kuuma keli, mutta mukavaa oli pitkästä aikaa mätsärissä. Käytin sekä Mimon että Lumen kehässä. Koiria oli mätsäriin tullut todella paljon.
Aina sitä saa olla yhtä ihmeissään siitä, miten nätisti Mimo menee kehässä, kun päälle laitetaan näyttelyhihna ja odotetaan käytöksen olevan mallikelpoista. Mimo menee kehässä niin hienosti, yhtään ei vedetä mihinkään suuntaan ja näyttelyasennossa jaksetaan yllättävän hyvin. Yksi ylpeyden aihe Mimossakin :) Kehässä Mimo sai sinisen nauhan, eikä kuitenkaan sinistenkään saaneiden koirien yhteiskehässä tippunut ensimmäisenä.
Lumikin meni kehässä ihan hyvin. Vauhti oli liikkeessä välillä liian kova, mutta näyttelyasennossa seisominen oli loistoluokkaa :) Neiti jaksaa niin hyvin sen kyllä, ja keskittyminen on herpaantumatonta. Ihmekkös tuo, jos melkein nenän edessä on namipala.. Lumikin sai osaltaan sinisen nauhan.
Vanhempieni luona sitten koirat saivat olla vapaammin ja telmiä toisten kanssa. Näytin myös porttiaidan takaa Mimolle ja Lumelle pikkupentua, ja olivathan ne siitä ihmeissään. Ehkä minullakin olisi jonakin päivänä sellainen pallero kaksikkoa kiusaamassa :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)