PIENI POROPAIMEN

Usvan kasvattajan ja koirakomppanian (Usva plus kasvattajan omat koirat) kanssa lähdettiin eilen aikaisin aamusta ajamaan kohti Kittilää ja Usvan poropaimennuksen taipumustestiä. Mielestäni en ihan niin älyttömästi edes jännittänyt etukäteen, mutta nähtävästi alitajuisesti tuli jännitettyä, sillä lähtöä edeltävänä yönä oli mojova migreeni. Mietin siinä yöllä jo, että siihenkö se koko reissu tyssää, mutta onneksi se helpotti aamuun mennessä sen verran, että pääsin Usvan kanssa lähtemään matkaan.

Meillä ajellessa aika meni rattoisasti ja perillekin päästiin, vaikka loppumatkan tieosuudet olivat ihan järkyttävässä kunnossa. Kunnon monttupottupeltoa ja loskauria kapealla metsätiellä, unohtamatta pieniä "järvilätäköitä". Hatun nosti kuskille, joka pysyi tiellä! :)

Perille saavuttiin sopivasti ajoissa, ja ehdin näkemään mitä testissä tehdään ennen meidän vuoroamme. Minähän en niinkään tiennyt paljoakaan testin sisällöstä, ajattelin sen olevan joltain osin samantyylinen kuin lammaspaimennuksen taipparikin oli. Me ollaan koirien kanssa aina menossa ummikkona kaikkiin uusiin juttuihin, mutta mitäpä tuo haittaa :) Siinähän sitä oppii aina kokemusta rikkaammaksi. Ja täytyy kyllä sanoa, että tämä poropaimennuskokemus oli yksi niistä.

Etukäteen oli hirveän hankalaa ajatella sitä, miten Usva saattaisi toimia testissä. Olin kehitellyt oman pääni sisällä muutamia kauhukuvaskenaarioita, Usva olisi voinut a) alkaa hulluna kimakasti räksyttämään poroille, b) olisi voinut aristella itseään paljon isompia ja outoja eläimiä niin, että olisi juossut vain karkuun poroja, c) olisi saanut aitauksessa tyypilliset hepulihopuli juoksukohtaukset saaden porotkin säikkymään, tai d) vähät välittänyt poroista, keskittyen syömään ah niin ihanaa poronkakkaa. Onneksi mitään näistä ei sattunut, paitsi nyt ehkä vähän tuota viimeistä kohtaa.. :D

Pienen tauon ja makkaranpaiston jälkeen oli Usvan vuoro. Poroaitaukseen mentiin jälkiliinassa, mutta aika pian jo huomattiin, ettei Usva pystynyt kunnolla liikkumaan raskaan hihnan ja maaston (lumen) epätasaisuuden vuoksi. Niinpä Usva päästettiin irti ja ajattelin, että nyt jos koskaan se saa sen hepulikohtauksensa, mutta eipä se sitä saanutkaan vaan veti videollakin hyvin osuvasti mainittavan "paimennuskakan" :D Vähän taisi Usvaakin jännittää uusi kokemus ja tapahtuma, kun ressulla oli vatsa vähän sekaisin.

Testin alkaessa olin itse todella epävarma ja en oikein tiennyt mitä aitauksessa saa, ja mitä ei saa tehdä. Saako koiraa kehua paljon? Saako koiraa komentaa? Saako koiraa kannustaa ja nostattaa sen virettä? Saako koiraa ohjata miten paljon huomaamaan poroja? Pää oli täynnä kysymyksiä, ja mielessä oli vain, että "älä tee itse paljoa, vaan anna koiran tehdä", joten sillä mentiin aikalailla. Meidän osalta vaan harmillisesti minun fiilikset yleensä menee jotain maagista yhteyttä pitkin suoraan Usvaan. Ollaan tämä kiva yhteys huomattu usein myös tokoreeneissä, missä Usva pidättelee osaamistaan minun ollessa vähääkään epävarma.

Alla video Usvan testistä, kiitos siitä kuvaajalle, jonka nimeä en tosin enää muista.. Kuviakin otettiin, lisäilen niitä myöhemmin, kun niitä saan itselleni. Kiitos myös Usvan kasvattajalle, kun päästiin kokemaan Usvan kanssa tämä paimennushetki :)

Usva piti testin ajan hyvin silmällä porolaumaa, ja välillä Usvalla oli ihan hyviäkin pieniä paimennuspätkiä. Osan ajasta neiti keskittyi syömään ihania poron papanoita tai sitten oli aika kiinni minussa. Usva tarvitsi aika paljon kannustusta ja tsemppiä minulta, mutta itelleni jäi sellainen tunne, että se johtui aika paljolti myös minusta itsestäni ja omasta epävarmuudesta, kun en tiennyt miten toimia aitauksessa.

Testin pointtina oli seurata löytyykö koiralta lainkaan luontaista paimennusviettiä poroja kohtaan, ja omaan silmään Usvalta näyttäisi löytyvän ainakin jonkin verran paimennusviettiä myös poroja kohtaan. Tietysti tämä kohtaaminen oli meille täysin uusi, eikä Usvakaan ole ennen poroihin törmännyt niin siihenkin suhteutettuna paimennushetki oli ihan hyvä. Mielestäni Usvalla oli rauhallisen työkoiran elkeitä, vaikka pikkukirpulta ei niin paljoa voiman käyttöä porojen kanssa nyt tällä kertaa löytynytkään. Jollain toisella ohjaajalla Usva olisi voinut toimia jopa vielä paremminkin.

Tuomarit puhuivat siitä, miten Usva tarvitsisi lisää voimaa työhönsä, ja se on kyllä totta. Usvan pitäisi karistaa kaikki epävarmuus ja "kasvattaa" itseään poroja paimentaessa. Usva ei uskaltanut kovinkaan paljoa käyttää ääntään porojen kanssa, mikä oli itsestäni kyllä vähän yllättävää, mutta ehkä sekin johtui siitä epävarmuudesta ja jännityksestä. Usva on yleensä kyllä aika hyvä haukkumaan kaikenlaista :D

Kokonaisuudessaan testi poroilla oli meille molemmille, koiralle sekä minulle hyvin opettavainen ja oli jälleen hienoa nähdä pinnan alla piilossa lymyilevän pikkupaimenen kykyjä. Jälleen tuli todistettua myös oman fiiliksen vaikutus koiraan, ja siihen kyllä pitää alkaa kiinnittämään jatkossakin enemmän huomioita, että miten sitä saisi vähennettyä ja otettua vain asiat rennosti.

Ja jos joku miettii samaa kuin itse tein alussa: mitä siellä testissä oikein tehdään, niin vastauksena siihen voisi sanoa: taipusmustestissä kuljetaan koiran kanssa periaatteessa ympäri poroaitausta, ja annetaan koiran tehdä työnsä näyttäen (tai ei näyttäen) taipumustaan paimennukseen. Ohjaaja saa kannustaa, tarvittaessa komentaa ja ohjata koiraa sopivissa määrin. Tai ainakin tällainen käsitys itselleni suorituksen teosta jäi :) Myös tuomari opasti ja kannusti testin aikana, mikä oli kyllä tosi kiva.

Nyt Usva on sitten suorittanut hyväksytysti paimennustaipumustestit lampailla ja poroilla. Jospa me tässä joskus päästäisiin viemään paimennusta eteenpäin. Kiinnostusta ainakin löytyisi :)

Lopuksi vielä arvostelulomake:

Suullisesta arviosta mieleen jäi etenkin asioita, kuten sen voiman käytön ja varmuuden saavuttaminen tekemiseen, ja maininta siitä miten Usva on viisas koira silläkin saralla, että se oman voimankäytön vähentyessä ja ehkä hieman kokonsa ja maastoolosuhteiden vuoksi käytti hyvin omaa harkintakykyään työskennellessään porojen likellä. Neiti ei rynninyt porojen luokse, vaan piti välimatkansa ja väisteli oikeissa kohdissa. Näin jälkikäteen tuli mieleen kauhukuva missä Usva jumittaa lumikinoskuoppaan ja porot rynnivät päälle :D Mutta onneksi Usva ymmärsi oman jaksamisensa suhteessa poroihin.

Tämän myötä muistin myös, että olen unohtanut lisätä meidän lammaspaimennuskuvat sen postauksen yhteyteen. Kuvia ei silloin heti saanut julkaista, mutta nyt on ihan ok, joten postaus löytyi täältä, klik.

ME EI IKINÄ KISATA?

Niin se vain tuli otsikonkin väittämä tänään toditettua vääräksi, sillä Lumen kanssa osallistuttiin tänään ihka ensimmäistä kertaa virallisten agilitykisojen hyppyradalle. Voin sanoa, että viikko sitä jännitettiin, ja radalla se näkyykin sitten mokailuna.. Vaan ei haittaa, meidän menossa oli myös onnistumisen pätkiäkin, ja ensimmäisestä kisasta jäi hyvä mieli :) Jos ensi kerralla ei jännittäisikään niin paljoa :) Ja sitten jos joskus päästäisiin keinureenissä siihen pisteeseen, että voitaisiin osallistua ihan agiradoille.. :)

Aamu tosiaan alkoi sillä, että saavuin kisapaikalle ja Lumen kanssa käväistiin ilmoittautumassa. Siinä samalla ostin kilpailukirjan, ja ennen oman luokan alkamista tuomari mittasi Lumen, jotta nähtäisiin virallinen kisattava kokoluokka. Tuomari sai Lumen korkeudeksi 45 cm, vaikkakin näyttelyissä Lumi on mitattu joskus muistaakseni 47 cm. Medi koiraa Lumesta nyt ei saisi tekemälläkään. Siinä sitten odoteltiin oman 1-luokan hyppyradan alkamista. Ennen kisan alkamista kävimme tutustumassa rataan ja sitten jäi hieman aikaa lämmitellä Lumea ulkona ja samalla koittaa saada omia hermoja rauhoittumaan. Rataan tutustuessa sitä ajatteli tekevänsä asioita toisin, mutta sitten radalla ne kaikki suunnitelmat katosivat päästä, ja yritin vain ohjata Lumea oikeassa estejärjestyksessä :D

Paljoa "luppoaikaa" meille ei jäänytkään, kunnes koitti meidän vuoro radalla. Meillä oli Lumen kanssa useampikin hyvä pätkä radalla, mutta sitten oli niitä omia kömmähdyksiä. Milloin omalla vauhdilla stoppasi Lumenkin vauhdin tai ohjasi kääntymään liian aikaisin.. Tai unohti mitä aikoi alunperin tehdä, ja sitten sitä koitti jollain tavalla pelastaa tilannetta, kunnes huomasi koiran jo kadonneen selän taakse.. :D Rengas radalta löytyi, ja kuten arvelinkin Lumi sitä aluksi väisti. Mutta yllättävää oli, että korjatessa ja yritettäessä rengasta uudestaan, Lumi meni kuin menikin sen :) Siitä riitti iloa meille pitkäksi aikaa :) Kokemuksena kisaaminen ei ollutkaan niin hirveää mitä ajattelin. Ehkä jännitin eniten sitä, että paikalla olevat muut ihmiset näkevät ja arvostelevat suoritusta sekä niitä mokailuja, mutta ei siinä kyllä ehtinyt itse lainkaan keskittyä siihen mitä ympärillä tapahtuu, kun yritti pitää keskittymisen siinä omassa jutussa :) Ja mikä parasta, tämä lahopää muisti radankin alusta loppuun :D Ja Lumella oli hauskaa :) Taisin luvata Lumelle jotain herkkulaatikkoa, jos se suostuu radalla hyppäämään renkaan, joten täytynee seuraavaan kauppaostoslappuun kirjoittaa ylös.. :)

Tuloksena tosiaan HYL (radalla 4 kieltoa), vaan meitä se ei haitannut. Pääasia, että koiralla ja ohjaajalla oli mieleistä yhteistä tekemistä :)

Lopuksi vielä kiitos ihanalle ystävälle paikan päällä, siitä rohkaisusta ja tsemppaamisesta <3 Sekä tietysti myös seuraavasta videoklipistä, mukava muisto :)

AGIEPIKSET

Lumen kanssa uskaltauduttiin agilityepiksiin yli vuoden tauon jälkeen. Miksihän sitä on itse niin typerä, että jännittää tuollaistakin, vaikka kyse leikkimielisistä kisoista.. Lumen kanssa kokeiltiin mölliluokan maksirataa pariin kertaan. Radalla estekorkeus oli 40 cm, ja rata sisälsi hyppyjä ja putkia. Ensimmäinen ratasuoritus oli vähän sähläystä, mutta toisella kerralla jo sujui paremmin. Oltaisiin saatu Lumen kanssa uusinnalla virheetön rata, ellei Lumi olisi yhden putken kohdalla kieltänyt, ja sujahtanut väärästä päästä putkea.. Ajaksi uusintaradalla saatiin 30,77 sek. Hauskaa meillä kuitenkin oli kaikesta jännittämisestä huolimatta :) Tässä vielä lyhyt videonpätkä meidän radan uusinnasta, ja tuosta putkivirheestä..

Usvan ilmoitin juuri Tervolan ryhmikseen, joka on 4.4. Elin ihan siinä luulossa, että kakara menee jo junnuhin, mutta eihän Usva olekkaan vielä huhtikuun alussa ehtinyt täyttää 9 kuukautta. Joten minikakru pääsee isoihin pentuihin :) Tuomarina lapinkoirilla toimii Hannu Talvi. Meillä Usvan kanssa loppui ainakin hetkeksi säännölliset TOKO-tunnit, kunnes toivon mukaan päästään taas johonkin tunnille reenaamaan. Tällä väliajalla koitetaan parhaamme mukaan reenailla kotosalla :) 

Usvan säkäkorkeutta olen koittanut mittailla taas, jotain 42 cm se on ollut nyt jo jonkin aikaa. Kyllähän se nartun sallittujen mittojen sisään menee, kun heittoa on ihannesäkäkorkeudesta 2 cm, mutta Usvalla vain koko hämääntyy, kun rungonkin mitta on aika lyhyt verrattuna esim. Lumen runkoon. Noh, minikakru on nimensä veroinen ;)

PENTUKERHOSSA

Ensinnäkin, meillä Lumen kanssa meni viime maanantaina agitunnilla aika nappiin hommat :) Muutamia virheitä tuli, mutta olin kyllä ylpeä Lumen hienosta suorittamisesta sekä sen vireystasosta. Selvästi oli paremmin innokkuutta matkassa, kun viime viikolla meillä jäi reenit väliin. Viime tunnilla Lumi hoksasi hienosti heti ensimmäisellä yrittämisellä pimeät putket ja tiukan kepeille kääntymisen. Tiukassa hypyltä hypylle käännöksessä (ratapiirroksessa esteet 5-7) meillä tuli virheitä, mutta siinä olikin sellainen kuvio, mitä ei oikeastaan oltu Lumen kanssa aiemmin kokeiltu. Vaikka esteillä kääntyminen sinänsä ajatuksena (ja lopulta suorituksenakin) oli aika yksinkertainen :) Mietittäväksi jää, otanko noin tiukassa kääntymisessä jotain käskysanaa tukemaan, vai koitanko jatkossa omalla ohjauksella saada koiran kääntymään tiukassa kulmassa..

Ratapiirros 27.10.2014

Toisekseen mitä Lumeen tulee, niin koettiin tässä alkuviikosta mielenkiintoinen päivä, kun tulin töistä kotiin. Aiemmin kirjoitin siitä miten Lumi oli takuuvarmasti hotkaissut pehmolelunasun pään ja noh, nyt 20 päivää myöhemmin se löytyi lattialta. Oksennuskasasta. Ihmettelen kyllä suuresti miten voi olla mahdollista, että pehmolelun osa on ollut Lumen sisällä kokonaiset 20 päivää ilman, että ei ole tullut mitään ongelmia, ei edes tulehdusta? Lumella on kyllä ollut melkoinen suojelusenkeli matkassa ja selvittiin koko hommasta säikähdyksellä ja ihmettelyllä. Koska nasun pää tuli oksennuksen mukana, on sen kaiken järjen mukaan oltava ollut mahalaukussa, muutenhan se olisi tullut normaalia reittiä koiran läpi ulos.. Huh, melkoinen ihmekoira.

Usvan kanssa päästiin eilen käymään ekaa kertaa Animagin pentukerhossa. Viime viikolla meillä jäi kerhoilu väliin, koska olin itse ohjaamassa näyttelyreenejä. Ensi viikolla meillä olisi sitten taas viimeinen pentukerhotunti ja sitä ennen 16 vko rokotus.

Vaan olihan Usvalla hauskaa juosta niin monen pennun kanssa :) Oli isoa ja pientä pentua. Samalla saatiin hyvää infoa pentuaikaan ja koiran terveyteen liittyen. Usva aluksi hieman jännitti isoja pentuja ja piileskeli tuolin alla, mutta pian jo juoksi ympäriinsä minkä jaloistaan ehti. Välillä jouduin ottamaan neidin syliin rauhoittumaan, kun juokseminen alkoi mennä hulivilikohtauksen puolelle :) Pentukerhossa nähtiin myös Kennel Tarutuulten pentua Keloa. Usvan mielestä parhain leikkikaveri taisi olla ihana luppakorvainen noutaja :) Sen kanssa Usva paini niin ettei loppua näkynyt ja molemmat pennut saivat painileikistä mukavasti turkin kuolaan :)

 

USVAN LUMIPESU

Täällä satoi ensilumi maahan perjantaina. Nyt se tosin on jo sulanut aikalailla pois, kun vettä on satanut ja keli on loskainen. Usva sai kuitenkin esimakua tulevasta talvesta ja lumesta. Kyllähän pikkuneiti oli innoissaan, että mitäs tämä syötävä ja sukellusvalmis luonnonpeite onkaan :) Ulkona mentiin tuhatta ja sataa, välillä nenä lumeen sukeltaen ja etsien "aarteita". Yksi aarre löytyikin, kun lumen seasta löytyi lelu. Myös Lumi ja Mimo käyttivät ensilumen hyväkseen ja antoivat Usvalle kunnon lumipesun. Leikki näytti aika rajulta, mutta niinhän koirat välillä telmivät :) 

Aluksi ihmeteltiin..

..Sitten tutkittiin asiaa lähempää..

..Ja löydettiin hautautuneita leluja.

Olen Lumella ja Usvalla pitänyt valjaissa ja pannassa pimeällä vilkkuvia valoja (esim. Usvalla pannassa ylläolevassa kuvassa). Niiden avulla oli helppo hahmottaa missä vapaana juoksevat koirat menevät iltalenkillä metsässä. Tokihan minulla on lamppu mukana pimeässä, mutta valojen avulla oli helppo nähdä, että molemmat koirat ovat tallessa ja itse pystyi taskulampulla suunnistaan pimeässä eteenpäin. Lumella on punainen vilkkuvalo valjaissa kiinni ja Usvalla oli puna-sinistä valoa vilkuttava pannassa kiinni. Nyt vain Usvan vilkkuvalosta on toinen osa pudonnut johonkin eikä tämä meidän vilkkuvalo toimi ollenkaan ilman sitä toista puolikastaan :/ Täytyy ostaa neidille jostain uusi ja sellainen, mistä ei voi valon toinen puolisko tippua lainkaan pois.

Lopuksi vielä pieni videonpätkä Usvan lumipesusta, missä Lumi ja Mimo antoivat pikkuneidille hieman kyytiä ja pyöritystä. Voin sanoa, että tämän leikin jälkeen sisälle tuli kaksi koiraa ja yksi iso nelijalkainen lumipallo..

PELLOLLA

Koirien kanssa ollaan monena iltana käyty lähipellolla juoksemassa, Lumi ja Usva ovat voineet juosta kilpaa ja Mimo on tallustellut minun kanssa perässä. Mimoa en uskalla päästää kovin irti, sillä neiti lähtee sen saman tien lipettiin, niin että lentävät korvat vain näkyvät. Keskiviikkona olisi taas luvassa omatoiminätöilyä Iissä. Usva on keskiviikkona 10 vko, joten on aika myös madottaa neiti ennen rokotuksia. Rokotusajan varasin Usvalle parin viikon päähän, jolloin neiti on jo huimat 12 vko :)

UUSIA TUTTAVUUKSIA & TILANTEITA

Usvan ensimmäinen yö meni meillä aika katkonaisilla unilla. Neiti ei niinkään ulissut taikka itkenyt, mutta hereillä käytiin useampaan otteeseen. Nyt yöt menevät jo hyvin. Usva herää joskus aikaisin aamusta härnäämään Lumea, joka tavallisesti yleensä nukkuu lattialla, mutta joutuu Usvan takia tulemaan aamuisin pakoon sänkyyn. Siitä alkaakin aamurallit, ja yleensä pikkuneiti on jo ehtinyt nukahtaa uudestaan ennen aamuruokaa niin, että saan herätellä nukkuvaa pikkuista syömään ja aamutarpeille takapihalle taikka hihnan kanssa metsänreunaan. Usvan ruokahalu on pikkuhiljaa parantunut, ja ruokakuppi syödään tyhjäksi. Tällä hetkellä Usva vielä syö kasvattajaltaan saatua Eukanubaa, mutta me vaihdetaan se sitten Roburin ruokaan ajan kanssa. On helpompaa jos yksi ja sama ruoka sopisi jokaiselle koiralle (Mimo ja Lumi syövät Roburia), niin ei tarvitsisi olla miljoonaa eri koiranruokasäkkiä.

Usvan sisäsiisteys on jo aika hyvällä mallilla, toisinaan neiti jo osaa mennä oikean oven taakse jos tulee hätä. Vahinkoja kuitenkin vielä sisälle sattuu, mutta nekin onneksi paperin päälle.

Hihnassa kävelykin sujuu, kun neiti kahdesta isommasta katsoo mallia ja koittaa perässä pysytellä. Muutoin ollaan opeteltu jo hieman istu -käskyä, sekä näyttelyseisomista. Ihan alkutaipaleella vielä näissä asioissa ollaan, mutta joka päivä pikkuisen eteenpäin mennään :)

"Yksinjäämistä" alettiin harjoitella jo heti Usvan ensipäivien aikana, sillä minulla alkaa huomenna normaalit työpäivät, jolloin Usvan täytyy jäädä kotiin Mimon ja Lumen kanssa. Totutin parhaani mukaan Usvaa kylpyhuoneeseen (säästäen vuokra-asunnon laminaattilattioita..), mistä neiti voi kuitenkin nähdä portin läpi Lumen ja Mimon. Ja kunhan neiti oppii sisäsiistiksi, pääsee Usvakin muiden kanssa olemaan. Aluksi yksinjääminen oli melkoista leijonan huutoa. Seuraavana päivänä neiti jo nukkui yksin kylpyhuoneessa. Tänään sitten tehtiin testi, kun lähdin käymään kauppareissulla, ja jätin koirat kotiin odottamaan. N. 45min olin pois kotoa ja takaisin tullessa ei kuulunut hillitöntä ulinaa. Usva on saattanut alkuun itkeä, mutta uskon, että se on pian rauhoittunut. Eiköhän Usva tule pärjäämään, vaikka olenkin päivän töissä. Lumi ja Mimo kuitenkin ovat neidin seurana koko ajan. Aamuisin vain pitää koittaa saada pikkuneidiltä hyvin energia pois ja tehdä "aivojumppaa", niin Usva varmasti nukkuu aika pitkään. Näin on ainakin päivät menneet tähän saakka :)

Usva on tutustunut tässä päivien aikana uusiin ihmisiin, niin aikuisiin kuin naapureiden lapsiinkin. Myös meidän Iissä olevaan kotikoiralaumaan Usva pääsi viikonlopun aikana tutustumaan. Olihan se aluksi melkoista hulapaloota. Aluksi Usvan täytyi saada hyväksyntä lauman "johtajalta", Viiviltä. Siinä menikin oma aikansa, mutta loppujen lopuksi Viivi antoi Usvan olla. Sitten oli vuorossa Cessi, lauman vanhin, sekä Sani (14vko), Viivin tytär. Cessi ei enää jaksanut niin välittää pennusta. Sanin kanssa homma oli aikamoista hullunmyllyä aluksi. Kunhan Usvan ja Sanin uskalsi antaa leikkiä kunnolla (vaikka se välillä äityikin melkoiseksi kissatappeluksi), kohta parivaljakko tulivat jo hyvin toimeen, ja väsyttivät toisensa leikkiessä sekä juostessa aika hyvin.

Muut kolme, Piitu, Malla ja Otto saivat tutustua Usvaan vasta vähän myöhemmin. Näiden neljän kohtaaminen sujui kuitenkin sitten paremmin kuin odotinkaan, eikä tappeluita syntynyt kenenkään välille. Otto otti Usvan vastaan ihan hyvin, mitä nyt murisi aina välillä jos Usva hyppi liian likellä kuonoa. Malla meillä nyt on vähän sellainen rento-tyyppi, ettei Usvan tulo aiheuttanut mitään eripuraa. Mitä nyt Malla nenäänsä nyrpisteli ja näytti kauhistuneelta jos Usva sattui pomppaamaan viereen. Piitu suhtautui Usvaan aika samalla tyylillä kuin Ottokin, Usvan tullessa liian lähelle Piitu saattoi näyttää pennulle, että "menehän kauemmas siitä" tai lähti itse muualle. Kokonaisuutena, Usva otettiin laumaan sisään, ja täytyy toivoa, että kotikoiraporukka vielä muistaa Usvan ensi kerrallakin, kun kotona menen omien koirien kanssa käymään :)

Lopuksi kuvasatoa Usvasta, Lumesta ja leikkikavereista:

Usva 7,5 vko

Usva &Lumi

Usva, Lumi & Sani

Lumi & Sani

Usva, Lumi & Sani

Usva & Sani

Usva & Sani

Sanin kanssa leikkiessä Usvasta löytyi kyllä niin "äkäinen" puolikin, että nähtäväksi jää miten kovapäinen tyttö tästä tuleekaan. Kotonakin tietyissä asioissa neidin päättäväisyyden ja jämäkkyyden kyllä huomaa. "Pikkupiru", vaikka nukkuessaan ja ulkomuodoltaan näyttääkin suloiselta kuin mikä ;)

"Siskokset", Lumi ja Usva päiväunilla

Lumellakin alkoi tänään juoksu. Olihan se jo aikakin, kun Lumen karvakin jo tippui siihen malliin pois. Lumen viime juoksu oli huhtikuussa, joten taas juoksuväli oli 5 kk. Kohta sitten vuorossa Mimo ja sitten ajallaan alkaa myöskin Usvan juoksujen seuranta.

P.S. Usvan kuvagalleriassa lisää kuvia, sekä myös kotikoiralauman joukossa -kansiossa :)