Usvan ensimmäinen yö meni meillä aika katkonaisilla unilla. Neiti ei niinkään ulissut taikka itkenyt, mutta hereillä käytiin useampaan otteeseen. Nyt yöt menevät jo hyvin. Usva herää joskus aikaisin aamusta härnäämään Lumea, joka tavallisesti yleensä nukkuu lattialla, mutta joutuu Usvan takia tulemaan aamuisin pakoon sänkyyn. Siitä alkaakin aamurallit, ja yleensä pikkuneiti on jo ehtinyt nukahtaa uudestaan ennen aamuruokaa niin, että saan herätellä nukkuvaa pikkuista syömään ja aamutarpeille takapihalle taikka hihnan kanssa metsänreunaan. Usvan ruokahalu on pikkuhiljaa parantunut, ja ruokakuppi syödään tyhjäksi. Tällä hetkellä Usva vielä syö kasvattajaltaan saatua Eukanubaa, mutta me vaihdetaan se sitten Roburin ruokaan ajan kanssa. On helpompaa jos yksi ja sama ruoka sopisi jokaiselle koiralle (Mimo ja Lumi syövät Roburia), niin ei tarvitsisi olla miljoonaa eri koiranruokasäkkiä.
Usvan sisäsiisteys on jo aika hyvällä mallilla, toisinaan neiti jo osaa mennä oikean oven taakse jos tulee hätä. Vahinkoja kuitenkin vielä sisälle sattuu, mutta nekin onneksi paperin päälle.
Hihnassa kävelykin sujuu, kun neiti kahdesta isommasta katsoo mallia ja koittaa perässä pysytellä. Muutoin ollaan opeteltu jo hieman istu -käskyä, sekä näyttelyseisomista. Ihan alkutaipaleella vielä näissä asioissa ollaan, mutta joka päivä pikkuisen eteenpäin mennään :)
"Yksinjäämistä" alettiin harjoitella jo heti Usvan ensipäivien aikana, sillä minulla alkaa huomenna normaalit työpäivät, jolloin Usvan täytyy jäädä kotiin Mimon ja Lumen kanssa. Totutin parhaani mukaan Usvaa kylpyhuoneeseen (säästäen vuokra-asunnon laminaattilattioita..), mistä neiti voi kuitenkin nähdä portin läpi Lumen ja Mimon. Ja kunhan neiti oppii sisäsiistiksi, pääsee Usvakin muiden kanssa olemaan. Aluksi yksinjääminen oli melkoista leijonan huutoa. Seuraavana päivänä neiti jo nukkui yksin kylpyhuoneessa. Tänään sitten tehtiin testi, kun lähdin käymään kauppareissulla, ja jätin koirat kotiin odottamaan. N. 45min olin pois kotoa ja takaisin tullessa ei kuulunut hillitöntä ulinaa. Usva on saattanut alkuun itkeä, mutta uskon, että se on pian rauhoittunut. Eiköhän Usva tule pärjäämään, vaikka olenkin päivän töissä. Lumi ja Mimo kuitenkin ovat neidin seurana koko ajan. Aamuisin vain pitää koittaa saada pikkuneidiltä hyvin energia pois ja tehdä "aivojumppaa", niin Usva varmasti nukkuu aika pitkään. Näin on ainakin päivät menneet tähän saakka :)
Usva on tutustunut tässä päivien aikana uusiin ihmisiin, niin aikuisiin kuin naapureiden lapsiinkin. Myös meidän Iissä olevaan kotikoiralaumaan Usva pääsi viikonlopun aikana tutustumaan. Olihan se aluksi melkoista hulapaloota. Aluksi Usvan täytyi saada hyväksyntä lauman "johtajalta", Viiviltä. Siinä menikin oma aikansa, mutta loppujen lopuksi Viivi antoi Usvan olla. Sitten oli vuorossa Cessi, lauman vanhin, sekä Sani (14vko), Viivin tytär. Cessi ei enää jaksanut niin välittää pennusta. Sanin kanssa homma oli aikamoista hullunmyllyä aluksi. Kunhan Usvan ja Sanin uskalsi antaa leikkiä kunnolla (vaikka se välillä äityikin melkoiseksi kissatappeluksi), kohta parivaljakko tulivat jo hyvin toimeen, ja väsyttivät toisensa leikkiessä sekä juostessa aika hyvin.
Muut kolme, Piitu, Malla ja Otto saivat tutustua Usvaan vasta vähän myöhemmin. Näiden neljän kohtaaminen sujui kuitenkin sitten paremmin kuin odotinkaan, eikä tappeluita syntynyt kenenkään välille. Otto otti Usvan vastaan ihan hyvin, mitä nyt murisi aina välillä jos Usva hyppi liian likellä kuonoa. Malla meillä nyt on vähän sellainen rento-tyyppi, ettei Usvan tulo aiheuttanut mitään eripuraa. Mitä nyt Malla nenäänsä nyrpisteli ja näytti kauhistuneelta jos Usva sattui pomppaamaan viereen. Piitu suhtautui Usvaan aika samalla tyylillä kuin Ottokin, Usvan tullessa liian lähelle Piitu saattoi näyttää pennulle, että "menehän kauemmas siitä" tai lähti itse muualle. Kokonaisuutena, Usva otettiin laumaan sisään, ja täytyy toivoa, että kotikoiraporukka vielä muistaa Usvan ensi kerrallakin, kun kotona menen omien koirien kanssa käymään :)
Muut kolme, Piitu, Malla ja Otto saivat tutustua Usvaan vasta vähän myöhemmin. Näiden neljän kohtaaminen sujui kuitenkin sitten paremmin kuin odotinkaan, eikä tappeluita syntynyt kenenkään välille. Otto otti Usvan vastaan ihan hyvin, mitä nyt murisi aina välillä jos Usva hyppi liian likellä kuonoa. Malla meillä nyt on vähän sellainen rento-tyyppi, ettei Usvan tulo aiheuttanut mitään eripuraa. Mitä nyt Malla nenäänsä nyrpisteli ja näytti kauhistuneelta jos Usva sattui pomppaamaan viereen. Piitu suhtautui Usvaan aika samalla tyylillä kuin Ottokin, Usvan tullessa liian lähelle Piitu saattoi näyttää pennulle, että "menehän kauemmas siitä" tai lähti itse muualle. Kokonaisuutena, Usva otettiin laumaan sisään, ja täytyy toivoa, että kotikoiraporukka vielä muistaa Usvan ensi kerrallakin, kun kotona menen omien koirien kanssa käymään :)
Lopuksi kuvasatoa Usvasta, Lumesta ja leikkikavereista:
Usva 7,5 vko |
Usva &Lumi |
Usva, Lumi & Sani |
Lumi & Sani |
Usva, Lumi & Sani |
Usva & Sani |
Usva & Sani |
Sanin kanssa leikkiessä Usvasta löytyi kyllä niin "äkäinen" puolikin, että nähtäväksi jää miten kovapäinen tyttö tästä tuleekaan. Kotonakin tietyissä asioissa neidin päättäväisyyden ja jämäkkyyden kyllä huomaa. "Pikkupiru", vaikka nukkuessaan ja ulkomuodoltaan näyttääkin suloiselta kuin mikä ;)
"Siskokset", Lumi ja Usva päiväunilla |
Lumellakin alkoi tänään juoksu. Olihan se jo aikakin, kun Lumen karvakin jo tippui siihen malliin pois. Lumen viime juoksu oli huhtikuussa, joten taas juoksuväli oli 5 kk. Kohta sitten vuorossa Mimo ja sitten ajallaan alkaa myöskin Usvan juoksujen seuranta.
P.S. Usvan kuvagalleriassa lisää kuvia, sekä myös kotikoiralauman joukossa -kansiossa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti