KOLI

Meidän lomareissun viimeisenä kohteena oli Koli, kävimme ensimmäisenä päivänä 6,3 km reitin, joka kulki Ukko-, Akka- ja Paha-Kolin kautta koukaten Tarhapurolle, ja sieltä Ikolanahon nuotipaikan kautta takaisin Pikku-Kolin suunnalta Ukko-Kolille. Reitti oli haastava ja kohtuullisen vaikeakulkuinen. Nousuja ja laskuja oli useampia, sai jalat jälleen kunnon reeniä :) Lunta Kolilla oli jälleen vähemmän kuin Leppävirran kohteessa.

Toisena päivänä käytiin kiertämässä Ennallistajan luontopolku (3,5 km). Reitin alussa käytiin tutkimassa pirunkirkko -luolaa. Luontopolku oli helppokulkuinen ja kulki Kolille tuttuun tapaan nousujen ja laskujen kautta. Jauholanvaaran päältä oli komeat maisemat ja sää suosi meitä mukavalla auringon pilkahduksella :) Halla puolestaan aiheutti kalliolla taas sydämentykyttelyä juostessaan jyrkällä liuskekalliolla, missä oli uutta lunta päällä. Neidin tassut alkoivat sutia kalliolla, ja huutamalla saatiin Halla jälleen turvallisesti takaisin reitille. Ei taida tällä neidillä paljoa itsesuojeluvaistoa kyllä olla.. Pysähdyimme tulistelemaan Pitkälammen nuotiopaikalle, missä koirat juoksivat lammen jäälle, ja taas saatiin paniikissa huutaa niitä takaisin, sillä jää alkoi uhkaavasti rätsitä koirien tassujen alla ja näytti tosi ohuelta kerrokselta..

Pirunkirkko

Kaiken kaikkiaan; loppu hyvin, kaikki hyvin ja reissu oli mitä mukavin :) 

ORINORON ROTKO

Lomareissun toisena kohteena oli Leppävirralla sijaitseva Orinoron rotko. Rotkolla on pituutta 200 m ja korkeutta 20 m. Rotkon läpi kulki reitti, jolla oli pituutta 7 km. Reitti oli suurimmaksi osaksi helppokulkuista, metsäteitä ja helppoa polkua. Lunta Leppävirralla oli enemmän kuin edellisessä Maaningan kohteessa. Reitin varrelta löytyy laavu ja uusi kota lammen rannalta. Rannassa oli yhä laituri paikoillaan ja Hallan onnistui aiheuttaa meille melkoinen sydäri juoksemalla suoraan laiturilta kylmään lampeen. Veden päällä oli todella ohut kerros jäätä ja vasta satanutta lunta. Halla varmaan luuli, että pääsee laiturilta jäälle juoksemaan, mutta kyllä oli Hallallakin paniikin ilme, kun ymmärsi että putosikin yhtäkkiä jääkylmään veteen.. Halla räpiköi vedessä ja lähti aluksi uimaan kohti lammen keskiötä, mutta onneksi ymmärsi kääntyä meidän huuteluiden perään kohti rantaa. Onneksi Hallaa opetettiin kunnolla uimaan viime kesänä.. Vaikka kyllähän suurin osa koirista varmasti osaakin uida ilman opetteluakin, mutta paniikin hetkellä tilanne on aivan erilainen.

Siinä sitten yritettiin repustä löytyvällä keittiöpyyhkeellä kuivata jäistä ja märkää koiraa, ja heiteltiin keppiä, jotta vesi lentäisi pois turkista koiran juostessa ja temmeltäessä. 

KORKEAKOSKI

Viime viikko meni työkaverin kanssa reissatessa, meidän ensimmäinen kohde oli Maaningalla Korkeakoski ja kanjonin kierros niminen reitti. Korkeakoski on Suomen korkein vapaana virtaava koski ja ansaitsee kyllä kuulua Savon seitsemän ihmeen joukkoon. Reitillä oli pituutta n. 5 km ja reitin varrelta löytyi ihana metsän keskellä oleva laavu, kunnon "piilopirtti" :) Reitti oli aika vaikeakulkuinen, ja sai katsoa kunnolla kokoajan mihin astuu. Maaningalla ei kovin paljoa lunta ollut, pikkupakkasta kuitenkin.

VALTAVAARALLA

Syyskuusta päästäänkin jo lokakuun puolelle, teimme kaverin sekä koiralauman kanssa viikonloppureissun Rukalle, missä kävimme mm. Valtavaaran huiputuksen reitin (6km). Reitillä oli todella paljon porukkaa, mutta onneksi kukaan ei tuntunut laittavan pahakseen kolmea etunenässä juoksevaa lapinkoiraa ja kahta perää pitävää shelttiä :)

Kuljimme reittiä myötäpäivään, ja reitin varrella oli mm. laavu, kota ja valtavaaran huipulla palovartijan tupa. Makkarat jäi reitin varrella paistamatta, kun porukkaa jokaisella tulistelupaikalla oli niin älyttömän paljon. Liekköhän juuri sen viikonlopun karaoke-karnevaalit vetäneet porukkaa Rukalle.. Saatiin me kuitenkin reitin parkkipaikan viereisellä taukotuvalla makkaratkin paistettua :)

Koirakavereina sheltit Mimmi ja Pauli