"Meidän ei tarvitse yrittää voittaa sen luottamusta eikä sen ystävyyttä - se on syntynyt ystäväksemme." - Maurice Maeterlinck

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

MIMO 6VEE - PIENI KOIRA, SUURI PERSOONA

Eilen vietettiin Mimon 6vee synttäreitä. Sen kunniaksi pieni katselmus siihen, minkälainen persoona Mimo onkaan.



Mimo, alunperin Mimosa, taisi olla paljolti nuoren tytön "minä tahdon" vinkumisen tulosta. Kävimme 6 vuotta sitten katsomassa äitini serkun mäyräkoiran pentuetta, ja siellä muiden seassa oli pieni keltainen reppana. Aivan, Mimo oli ihan pienenä väriltään keltainen, mutta tummui nopeasti punertavaksi. Siitä alkoikin vinkuminen omasta koirasta. Ja sellaisen sain. Mimosta tuli oma ensimmäinen koirani, ja ongelmistaan huolimatta se rakkain.

Mimo oli pienestä pitäen hirmuinen jääräpää, enkä sen takia jaksanut opettaa neidille kovinkaan mitään sen ihmeellisempiä temppuja. Niinpä Mimo osaa käskystä vain istumisen ja maahanmenon. Paikallaolo sujuu useimmiten, kuin myös luoksetulo. Tosin hyville vainuhajuille käskytkin jäävät kakkoseksi. Mimo on ikäänkuin päässyt helpolla, toimimalla minun pikku prinsessana.



Mimon kanssa ei harrasteta oikeastaan mitään. Joskus olen neitiä käyttänyt näyttelyssä, mutta kehäkoiraksi Mimo on liian pieni. Nykyään saatetaan joskus mätsäreissä pyörähtää omaksi iloksi. Muutoin Mimon harrastuksiin voisi ajatella lenkkeilyn ja nukkumisen. Neiti on kunnon sohvaperuna ja rakastaa yli kaiken nukkumista milloin missäkin, kunhan vain sieltä löytyy pehmoinen peti.


Mimon voisi sanoa olevan melkoinen ongelmakoira. Neiti haukkuu herkästi kaikkea mikä liikkuu, oli se sitten ihminen, toinen koira taikka vaikkapa auto. Hihnassa vedetään tuhatta ja sataa, onneksi tähän on apukeinona vedonestopanta. Ilman pantaa Mimo vetäisi niin paljon, että ei tajuaisi lopettaa edes silloin, kun omat anturat ovat haavoilla. Toisiin vieraisiin koiriin Mimo suhtautuu varautuen. Luulen, että siinä on takana myöskin jonkinlaista pelkoa toista outoa koiraa kohtaan. Suhtautuminen meni myöskin vähän huonompaan suuntaan sen jälkeen, kun Mimon selässä roikkui karannut irtokoira..

Mimo on koko ikänsä ollut ja kasvanut toisten koirien ja ihmisten keskuudessa. Ehkä tämän takia sitten yksinjääminen on Mimolle hieman hankala paikka. Yksinjäädessään Mimo yleensä ulisee, ja stressaantuu tilanteesta niin, ettei voi muuta tehdä kuin odottaa ulko-oven takana emännän takaisinpaluuta. Yksinoloa helpottaa paljon toisen koiran seura. Matkaseurana Mimo on hankala siten, että ilman autoboksia neiti hyppisi autossa ikkunalta toiselle kuolaten ja läähättäen. Mimosta huomaa aina, että autoilu aiheuttaa koirassa melkoisen stressireaktion.


Kotosalla Mimo on mukavuudenhaluinen pikku pomo, joka toimii erittäin hyvänä ovivahtina. Mimoa onkin kutsuttu välillä "ovipoliisiksi", kun neiti ilmoittaa aina kaikki sisälletulijat haukkumalla. Mimo toimii Lumen "isosiskona", ja nämä kaksi kaverusta tulevatkin erinomaisesti toimeen. Välillä Mimo menettää malttinsa, kun Lumi leikkisästi vaanii ja hyppii Mimon päälle koittaen haastaa tylsimystä leikkiin.

Kaikesta huolimatta, en vaihtaisi Mimoa mihinkään. Mimo on tuonut minulle paljon iloa, haastetta ja olen oppinut Mimon kautta paljon siitä, miten koira kuuluisi kouluttaa. Kantapään kautta, niinhän sitä aina sanotaan :) Mimo saakoon siis yhä toimia prinsessana.



sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

POIS KAIKKI PÖPÖT!

Me jätettiin Lumen kanssa viime maanantain agilityreenit väliin sen takia, että kuulin reenihallilla olleen hirveästi nyt liikkeellä kennelyskää. Meille on vanhemmille kotikenneliin (Taikalumon) suunnitteilla pentue, ja Viivi-mamma olisi tarkoitus astuttaa ihan näinä päivinä. Tämänkään takia en sitten tahtonut lähteä hallille mahdollisia pöpöjä hankkimaan, vaikka tokihan sekä Viivillä että Lumella on rokote kennelyskää vastaan. Lumen rokote tosin oli menossa umpeen elokuussa. Niinpä kävin nyt menneen viikon tiistaina otattamassa Lumelle varmuuden vuoksi uuden rokotteen, liuosmuotoisena tällä kertaa. Tämä kirsuun laitettava liuosmuotoinen (joissain paikoissa puhuttaneen myös nenäsumutteesta) on kuulemma tehokkaampi kuin tavallisena rokotteena otettu. Joten nyt pitäisi olla rokotteet taas kunnossa. Reeneistä tosin ollaan pois vielä huominen, ihan vain varmuuden vuoksi ettei saataisi sieltä mitään ikäviä kotiintuomisia.

Viikonlopun aikana käytiin koirien kanssa myöskin kotona moikkaamassa kotikoiralaumaa. Käytettiin koiria kunnon metsälenkillä, kun kelikin oli niin ihanan aurinkoinen. Metsässä olisi saanut vain olla lumikengät jalassa, kun tuntui ettei eteenpäin pääse. Siinä tuli kyllä itsellekkin kunnon liikuntaa :) Täytyi vain kokoajan olla varovainen, sillä märän ja raskaan lumen alla oli liukas jäätikkö suurimman osan matkasta. Koiratkin saivat kunnon metsälenkkireenin vähän normaalista poikkeavassa maastossa :) Lumi oli niin innoissaan, kun sai juosta metsän keskellä vapaana ja vielä talvimaisemissa! Mimoakin pidin irti siihen saakka, kunnes neiti päätti taas kadota hetkeksi metsään. Siellä sitä sitten taas huudeltiin kadonnutta mäyräkoiraa..










Lumi, Otto & Piitu


Kotosalla Mimon juoksu alkaa olla loppumaisillaan, ja Lumen juoksua yhä odotellaan. Olen tässä viime päivinä perehtynyt koirien reppuihin. Kysellyt lapinkoiraihmisväeltä kokemuksia ja suosituksia. Haaveena olisi opettaa Lumi repun käyttöön ja lähteä joskus Lappiin samoilemaan koirien kanssa :)


P.S. Koirien gallerioihin lisätty uusia kuvia, myöskin täältä löytyy muutama muu kuvaräpsynen :)

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

POHJOISTA AGILITYA

Koirien kanssa ollaan hyvin kotiuduttu takaisin pohjoiseen. Tällä kertaa ei tullut edes mitään muuttotuhoja, onneksi. Heti muuttoviikonloppuna käytiin Lumen kanssa mölliagilitykisoissa, paljon oli koiria ilmoitettuna. Olin myös itse kisoissa talkoilemassa. Hieman tuli kiire saada koira radalle kisailemaan, mutta loppujen lopuksi hyvin ehdittiin. Lumi osallistui medien mölliluokkaan. Ensimmäinen ratakierros meni aikalailla höpöksi, Lumi ei oikein keskittynyt hommaan ja säntäili välillä ties mihin suuntaan. Uusintakierroksella neiti jo huomasi, että mitä ollaan tekemässä ja meni todella hienosti! Ratasuoritus olisi ollut täysin virheetön, mutta sitten viimeisellä putkiesteellä neiti päätti juosta putken väärään päähän.. Noh, olin kuitenkin tyytyväinen tähän, ja saatiin parannettua meidän aikaa :) Lumi oli kisoissa kahdeksas. Ensimmäisen kierroksen ajaksi saatiin 45:50 sek ja toisen, uusintakierroksen ajaksi 32:44 sek. Radalla esteitä oli vähintään 15 suoritettavana.

Käytiin myös viime maanantaina meidän ensimmäisellä ohjatulla agitunnilla. Tällä kertaa koiria siellä oli 4 (Lumi mukaan lukien), ja ohjaajan mukaan ryhmästä puuttui vielä kaksi koirakkoa. Tällä neljän koiran ryhmällä pystyimme käymään kahdesti radalla reenaamassa. Mielenkiintoista nähdä, että miten vähän aikaa jää yhdelle koira-ohjaaja -parille sitten, kun koolla on koko ryhmä.. En tahtoisi maksaa turhaan malttaita senkään takia, että pääsen käymään 10 min koiran kanssa reenaamassa.

Tänä viikonloppuna kävin sitten vanhempieni luona. Ulkona oli niin kylmä ja kova tuuli, että sormet jäätyi hetkessä, mutta sain otettua muutaman pikaräpsyn koirista. Otto siellä kulki melko ahkerasti Mimon perässä (Mimolla juoksu), mutta Mimo näytti kyllä selkeästi ettei nyt vielä riiaamiset kiinnosta. Lumellakin varmasti kohta alkaa juoksu, kun siihen malliin olen taas saanut neidistä karvaa harjata..