ME EI IKINÄ KISATA?

Niin se vain tuli otsikonkin väittämä tänään toditettua vääräksi, sillä Lumen kanssa osallistuttiin tänään ihka ensimmäistä kertaa virallisten agilitykisojen hyppyradalle. Voin sanoa, että viikko sitä jännitettiin, ja radalla se näkyykin sitten mokailuna.. Vaan ei haittaa, meidän menossa oli myös onnistumisen pätkiäkin, ja ensimmäisestä kisasta jäi hyvä mieli :) Jos ensi kerralla ei jännittäisikään niin paljoa :) Ja sitten jos joskus päästäisiin keinureenissä siihen pisteeseen, että voitaisiin osallistua ihan agiradoille.. :)

Aamu tosiaan alkoi sillä, että saavuin kisapaikalle ja Lumen kanssa käväistiin ilmoittautumassa. Siinä samalla ostin kilpailukirjan, ja ennen oman luokan alkamista tuomari mittasi Lumen, jotta nähtäisiin virallinen kisattava kokoluokka. Tuomari sai Lumen korkeudeksi 45 cm, vaikkakin näyttelyissä Lumi on mitattu joskus muistaakseni 47 cm. Medi koiraa Lumesta nyt ei saisi tekemälläkään. Siinä sitten odoteltiin oman 1-luokan hyppyradan alkamista. Ennen kisan alkamista kävimme tutustumassa rataan ja sitten jäi hieman aikaa lämmitellä Lumea ulkona ja samalla koittaa saada omia hermoja rauhoittumaan. Rataan tutustuessa sitä ajatteli tekevänsä asioita toisin, mutta sitten radalla ne kaikki suunnitelmat katosivat päästä, ja yritin vain ohjata Lumea oikeassa estejärjestyksessä :D

Paljoa "luppoaikaa" meille ei jäänytkään, kunnes koitti meidän vuoro radalla. Meillä oli Lumen kanssa useampikin hyvä pätkä radalla, mutta sitten oli niitä omia kömmähdyksiä. Milloin omalla vauhdilla stoppasi Lumenkin vauhdin tai ohjasi kääntymään liian aikaisin.. Tai unohti mitä aikoi alunperin tehdä, ja sitten sitä koitti jollain tavalla pelastaa tilannetta, kunnes huomasi koiran jo kadonneen selän taakse.. :D Rengas radalta löytyi, ja kuten arvelinkin Lumi sitä aluksi väisti. Mutta yllättävää oli, että korjatessa ja yritettäessä rengasta uudestaan, Lumi meni kuin menikin sen :) Siitä riitti iloa meille pitkäksi aikaa :) Kokemuksena kisaaminen ei ollutkaan niin hirveää mitä ajattelin. Ehkä jännitin eniten sitä, että paikalla olevat muut ihmiset näkevät ja arvostelevat suoritusta sekä niitä mokailuja, mutta ei siinä kyllä ehtinyt itse lainkaan keskittyä siihen mitä ympärillä tapahtuu, kun yritti pitää keskittymisen siinä omassa jutussa :) Ja mikä parasta, tämä lahopää muisti radankin alusta loppuun :D Ja Lumella oli hauskaa :) Taisin luvata Lumelle jotain herkkulaatikkoa, jos se suostuu radalla hyppäämään renkaan, joten täytynee seuraavaan kauppaostoslappuun kirjoittaa ylös.. :)

Tuloksena tosiaan HYL (radalla 4 kieltoa), vaan meitä se ei haitannut. Pääasia, että koiralla ja ohjaajalla oli mieleistä yhteistä tekemistä :)

Lopuksi vielä kiitos ihanalle ystävälle paikan päällä, siitä rohkaisusta ja tsemppaamisesta <3 Sekä tietysti myös seuraavasta videoklipistä, mukava muisto :)