Viime keskiviikkona käytiin Usvan kanssa omatoimisesti reenaamassa näyttelytottumusta pienessä ryhmässä Iissä. Myös Lumi ja Mimo saivat hetken ajasta muistella miten kehäliikkeitä/seisomista tehtiinkään. Muutoin Lumi odotteli ulkona ja Mimo autoboksissa. Usvan kanssa seuraaminen hihnassa sujui oikein hienosti ja näyttelyseisominen sekä hampaiden katsominen vieraan ihmisen toimesta meni kohtalaisesti. Noh, onhan meillä rutkasti aikaa reenata, kun Usvan ensimmäinen näyttely on vasta ensi vuoden puolella :)
Usva 9 vko iässä
Muutoin kuluneen viikon aikana Usva on saanut tutustua taas uusiin koiriin, sheltteihin sekä saksanpaimenkoiraan. Uusia tuttavuuksia kohdatessa Usva ensin vähän jännittää, mutta nopeasti sitten pyytää toisia koiria leikkiin taikka lenkkeiltäessä yrittää pysytellä isompien perässä.
Lumen kesäkauden viimeinen agilitytunti oli myöskin keskiviikkoiltana, ja meillä olikin leikkimieliset epikset viimeisellä kerralla. Rata oli kiva pätkä hyppyjä, kontakteja, pituutta, keppejä ja putkia. Jokainen sai käydä radalla kaksi kertaa ja parempi tulos jäi voimaan. Lumen suoritus oli molemmilla kerroilla ihan hyvä, neidillä hajut vain paikoitellen veivät suunnan johonkin ihan muualle kuin sinne minne olisi pitänyt mennä. Liekkö myös kohta loppupuolella olevalla juoksulla osuutta asiaan. Lumi on muutenkin ollut nyt juoksun aikana hieman "huonommin kuulolla".. Mutta kaikin puolin oli mukava viimeinen kerta, ja iso kiitos ohjaajalle vinkeistä ja tsempistä. Nyt sitten jatketaan siitä mihin jäädään maanantai-illan agiryhmässä :) Ja ehkä myös perjantaisin Oulun seudun lappalaisten omalla hallitunnilla.
Usvan päiviin ei ole nyt kuulunut niin erikoista, ollaan näyttelykävelyä ja seisomista reenattu hihnan kanssa, koska ajattelin keskiviikkona lähteä käyttämään Usvaa "kehän" laidalla Iissä omatoiminätöreeneissä :) Usvallahan ei vielä rokotuksia ole, joten me ollaan sitten pienen välimatkan päässä muista koirista. Lumenkin kanssa voisi samalla reissulla reenata sitä, ettei toisten koirien luo tarvitse aina olla pinkomassa minkä kintuistaan pääsee..
Muutoin kotosalla ollaan heräilty aamuralleihin klo 7, minkä aikana Usva on yrittänyt mm. roikkua verhossa ja samalla purkaa sitä jostain langanjämästä (laiska ompelija ollut? Kröhöm..) sekä pieniä naskaleita on kokeiltu puhelimen laturin johtoon, saaden heti paljon toruja ja kieltoja tästä hommasta.. Ulkona sitten on niiiiiin kiva kaivaa Lumen aloittamaa kuoppaa syvemmälle, ja tulla sitten likatassuilla sisälle yökosteuden jälkeen.. Koiraihmisen arki ei ole ainakaa tylsää :)
Tänään sitten käytiin lenkillä metsän puolella. Kovin pitkää lenkkiä ei menty, lähinnä vaan lompsittiin menemään puolukoiden sun muiden varpujen ja sammalten keskellä. Ja kyllähän sen reissun jälkeen päivänokoset maistuivat jokaiselle neidille :)
Ja nyt seuraa kuvapläjäys! Joitain lisäkuvia myös Lumen ja Usvan omissa gallerioissa.
Usva on sellainen rymyäjä, että tässä on jo ehtinyt sattua pariinkin otteeseen. Neidillä on toisen silmän alla pieni naarmu, johon on nyt arpea tullut. Luulisin, että siihen on jokin risu osunut metsässä ollessa. Hyvä kuitenkin ettei silmään ole osunut.. Siitä se sitten ajallaan paranee.
Eilen aamusta sitten nostin Usvan käymään sängyllä minun kanssa höpöttelemässä, ja kuinkas kävikään? Usva oli niin villissä, että tipahti sängyltä lattialle ja hirveä huutohan siitä tuli. Tämän episodin jälkeen neiti alkoi nilkuttaa toista takajalkaansa ja piti istuessaankin sitä ylhäällä. Minä jo panikoin, että nyt siltä murtui jalka, mutta jäätiin kuitenkin seurantalinjalle ja Usva lepäämään aamupäiväksi. Taidettiin selvitä kuitenkin säikähdyksellä (ja mahdollisella jalan tärähtämisellä), sillä Usva jo muutamien tuntien levon jälkeen pomppi metsän puolella hihnassa siihen malliin, ettei kipuja ainakaan ollut missään, eikä neiti enää nilkuttanutkaan. Huh, kyllähän siinä säikähti, ja omaa typeryyttäni menin leikkisän pennun nostamaan sängylle, mistä varmasti on hyvä mahdollisuus tipahtaa kovalle lattialle.. Opittiinpahan ettei leikitä mitään sängyn päällä.
Eilen illasta Usva pääsi totuttelemaan olemista kevythäkissä, kun käytiin Lumen kanssa yhdessä ystävän ja Kira-koiran kanssa treenaamassa agilitya. Tehtiin muutamien esteiden rata, missä oli mm. hyppyjä, puomi, putki, rengas, pituus ja muuri. Oli kyllä mukava reenata hyvässä seurassa :) Lumikin tykkäs, kun sai nähdä taas pitkästä aikaa Kiraa :) Usva oleskeli Mimon kanssa kevythäkissä osan Lumen reenausajasta. Aluksi Usva vähän vinkui häkkiin jouduttuaan, mutta rauhoittui nopeasti. Usvallekkin hyvää totuttelua tulevia näyttelyreissuja varten, jolloin neiti joutuu olemaan kevythäkissä kehän reunalla osan ajasta.
Loppuun muutama kuvanen vielä tämän päivän aamuleikeistä ulkoa:
Voi miten olen niin ylpeä Usvasta! Neiti menee ihan itse portin auettua aamuisin "omaan huoneeseensa", kun lähden töihin :) Niin se vaan lapsonen oppii ja tottuu. Eikä ole minun korviini ainakaan kantautunut itkua, vaikka onkin jäänyt kotiin Lumen ja Mimon kanssa.
Usva täytti eilen 8vko, ja sai sen kunniaksi matolääkityksen (yöks) :) Ollaan myöskin tehty tutkimusmatkoja lähimetsään, missä Usva on saanut juosta Lumen kanssa vapaana. Usva yrittää pysytellä Lumen perässä minkä jaloistaan ehtii. Välillä itse seuraa kauhistuneena, kun meno yltyy aika vauhdikkaaksi.. Mutta miten hiljentää vapaana juoksevan koiran vauhtia (joka matkii vanhempaa "siskoaan"), ellei sitten hihnaan ottamalla.. Metsässä lenkkeiltäessä ollaan koitettu välillä harjoitella luoksetuloa. Hieman meinaa vaan Usvalla metsässä huomio kiinnittyä muihin asioihin.
Kotona Usva yrittää parhaansa mukaan saada Lumea ja Mimoa leikkimään kanssaan. Lumi kyllä leikkii ihan mielellään pennun kanssa, mutta välillä huomaa miten Lumikin kaipaa omaa rauhaa. Annan tällöin Lumen olla omassa rauhassa rennon letkeästi pihalla. Mimokin on välillä leikkinyt Usvan kanssa. Usvalla vain meinaa leikkiminen Mimon kanssa mennä vähän kiusaamisen ja härnäämisen puolelle, ja Mimo yleensä kärsivällisyyden loppuessa näyttää pennulle, ettei enää jaksa.
Ruoho oli pellolla aika kasvanutta.. Häntä vain välillä näkyi koko pennusta.
Usvan ensimmäinen yö meni meillä aika katkonaisilla unilla. Neiti ei niinkään ulissut taikka itkenyt, mutta hereillä käytiin useampaan otteeseen. Nyt yöt menevät jo hyvin. Usva herää joskus aikaisin aamusta härnäämään Lumea, joka tavallisesti yleensä nukkuu lattialla, mutta joutuu Usvan takia tulemaan aamuisin pakoon sänkyyn. Siitä alkaakin aamurallit, ja yleensä pikkuneiti on jo ehtinyt nukahtaa uudestaan ennen aamuruokaa niin, että saan herätellä nukkuvaa pikkuista syömään ja aamutarpeille takapihalle taikka hihnan kanssa metsänreunaan. Usvan ruokahalu on pikkuhiljaa parantunut, ja ruokakuppi syödään tyhjäksi. Tällä hetkellä Usva vielä syö kasvattajaltaan saatua Eukanubaa, mutta me vaihdetaan se sitten Roburin ruokaan ajan kanssa. On helpompaa jos yksi ja sama ruoka sopisi jokaiselle koiralle (Mimo ja Lumi syövät Roburia), niin ei tarvitsisi olla miljoonaa eri koiranruokasäkkiä.
Usvan sisäsiisteys on jo aika hyvällä mallilla, toisinaan neiti jo osaa mennä oikean oven taakse jos tulee hätä. Vahinkoja kuitenkin vielä sisälle sattuu, mutta nekin onneksi paperin päälle.
Hihnassa kävelykin sujuu, kun neiti kahdesta isommasta katsoo mallia ja koittaa perässä pysytellä. Muutoin ollaan opeteltu jo hieman istu -käskyä, sekä näyttelyseisomista. Ihan alkutaipaleella vielä näissä asioissa ollaan, mutta joka päivä pikkuisen eteenpäin mennään :)
"Yksinjäämistä" alettiin harjoitella jo heti Usvan ensipäivien aikana, sillä minulla alkaa huomenna normaalit työpäivät, jolloin Usvan täytyy jäädä kotiin Mimon ja Lumen kanssa. Totutin parhaani mukaan Usvaa kylpyhuoneeseen (säästäen vuokra-asunnon laminaattilattioita..), mistä neiti voi kuitenkin nähdä portin läpi Lumen ja Mimon. Ja kunhan neiti oppii sisäsiistiksi, pääsee Usvakin muiden kanssa olemaan. Aluksi yksinjääminen oli melkoista leijonan huutoa. Seuraavana päivänä neiti jo nukkui yksin kylpyhuoneessa. Tänään sitten tehtiin testi, kun lähdin käymään kauppareissulla, ja jätin koirat kotiin odottamaan. N. 45min olin pois kotoa ja takaisin tullessa ei kuulunut hillitöntä ulinaa. Usva on saattanut alkuun itkeä, mutta uskon, että se on pian rauhoittunut. Eiköhän Usva tule pärjäämään, vaikka olenkin päivän töissä. Lumi ja Mimo kuitenkin ovat neidin seurana koko ajan. Aamuisin vain pitää koittaa saada pikkuneidiltä hyvin energia pois ja tehdä "aivojumppaa", niin Usva varmasti nukkuu aika pitkään. Näin on ainakin päivät menneet tähän saakka :)
Usva on tutustunut tässä päivien aikana uusiin ihmisiin, niin aikuisiin kuin naapureiden lapsiinkin. Myös meidän Iissä olevaan kotikoiralaumaan Usva pääsi viikonlopun aikana tutustumaan. Olihan se aluksi melkoista hulapaloota. Aluksi Usvan täytyi saada hyväksyntä lauman "johtajalta", Viiviltä. Siinä menikin oma aikansa, mutta loppujen lopuksi Viivi antoi Usvan olla. Sitten oli vuorossa Cessi, lauman vanhin, sekä Sani (14vko), Viivin tytär. Cessi ei enää jaksanut niin välittää pennusta. Sanin kanssa homma oli aikamoista hullunmyllyä aluksi. Kunhan Usvan ja Sanin uskalsi antaa leikkiä kunnolla (vaikka se välillä äityikin melkoiseksi kissatappeluksi), kohta parivaljakko tulivat jo hyvin toimeen, ja väsyttivät toisensa leikkiessä sekä juostessa aika hyvin.
Muut kolme, Piitu, Malla ja Otto saivat tutustua Usvaan vasta vähän myöhemmin. Näiden neljän kohtaaminen sujui kuitenkin sitten paremmin kuin odotinkaan, eikä tappeluita syntynyt kenenkään välille. Otto otti Usvan vastaan ihan hyvin, mitä nyt murisi aina välillä jos Usva hyppi liian likellä kuonoa. Malla meillä nyt on vähän sellainen rento-tyyppi, ettei Usvan tulo aiheuttanut mitään eripuraa. Mitä nyt Malla nenäänsä nyrpisteli ja näytti kauhistuneelta jos Usva sattui pomppaamaan viereen. Piitu suhtautui Usvaan aika samalla tyylillä kuin Ottokin, Usvan tullessa liian lähelle Piitu saattoi näyttää pennulle, että "menehän kauemmas siitä" tai lähti itse muualle. Kokonaisuutena, Usva otettiin laumaan sisään, ja täytyy toivoa, että kotikoiraporukka vielä muistaa Usvan ensi kerrallakin, kun kotona menen omien koirien kanssa käymään :)
Lopuksi kuvasatoa Usvasta, Lumesta ja leikkikavereista:
Usva 7,5 vko
Usva &Lumi
Usva, Lumi & Sani
Lumi & Sani
Usva, Lumi & Sani
Usva & Sani
Usva & Sani
Sanin kanssa leikkiessä Usvasta löytyi kyllä niin "äkäinen" puolikin, että nähtäväksi jää miten kovapäinen tyttö tästä tuleekaan. Kotonakin tietyissä asioissa neidin päättäväisyyden ja jämäkkyyden kyllä huomaa. "Pikkupiru", vaikka nukkuessaan ja ulkomuodoltaan näyttääkin suloiselta kuin mikä ;)
"Siskokset", Lumi ja Usva päiväunilla
Lumellakin alkoi tänään juoksu. Olihan se jo aikakin, kun Lumen karvakin jo tippui siihen malliin pois. Lumen viime juoksu oli huhtikuussa, joten taas juoksuväli oli 5 kk. Kohta sitten vuorossa Mimo ja sitten ajallaan alkaa myöskin Usvan juoksujen seuranta.
Tänään se päivä koitti, ja sain lähteä hakemaan Usvaa kotiin :) Pienessä syysflunssassa täytyi lähteä, mutta olihan se pikkuinen saatava heti kotiin kun vain mahdollisuus oli.
Heti kun näin Usvan (edellisestä kerrasta 2vko?), huomasin, että neidin luonne oli jo paljon ehtinyt kehittyä rohkeampaan ja eläväisempään suuntaan :) Vipinää ja vilskettä löytyi pienistä jaloista niin, ettei mukana pysynyt. Joka paikka piti tutkia läpi uudestaan ja mennä ihmisten ja sisarusten perässä milloin mihinkin :) Ajattelin, että "o-ou, se siitä rauhallisuudesta", mutta kun asiaa ajattelee, niin yhäkin Usva on se rauhallinen tyyppi, sille on vain tullut pentumaista vilkkautta enemmän :) Rauhallinen, mutta vilkas? Kuullostaapas aika paljon Lumelta.. :D
Automatka kotiin meni aika hyvin, pientä vikinää välillä, mutta ei hirveää läähätystä/kuolaamista tai loputonta itkua. Tästä on hyvä jatkaa auton kyydissä harjoittelua :)
Kotona heti ensimmäinen "shokki" oli laminaattilattia. Raukka lysähti lattialle eikä alkuun uskaltanut liikahtaa. Kohta kuitenkin jo kokeiltiin, että pääseekö tällä pinnalla kävelemään vai eikö :) Nyt Usva ei välitä koko lattiasta mitään. Seuraava "shokki" olikin sitten tavata Mimo ja Lumi. Lumi oli todella innoissaan ottamassa uutta "elävää lelua" vastaan, mutta iltaa kohden jo alkoi ymmärtämään, että tämän kanssa pitääkin ottaa vähän rauhallisemmin, eikä se mikään lelu ole :) Mimo puolestaan ei ole vielä ehtinyt kovinkaan isotella pennulle. Usva antaakin Mimon vielä olla aika hyvin omissa oloissaan. Näiden kolmen ensikohtaaminen meni aika hyvin, mitä nyt Usva välillä juoksi johonkin piiloon kahta isompaa tai minun jalkojen juureen turvaan.
Ensimmäinen ruoka-annos uudessa paikassa jäi aika vähäiseksi, kun Usva söi vain parhaat (jauheliha) päältä ja jätti kapulat kuppiin, mistä sitten Mimo salakavalasti pääsi syömään pennun ruuat pois.. Noh, jospa Usvalla aamulla olisi enemmän ruokahaluakin :) Puruluuta tyttö alkoi mielellään illalla syömään. Mimo vaan varasti Usvan luun aika moneen otteeseen..
Pantaan totuteltiin heti, ja muutaman raapimiskerran sekä ininän jälkeen Usva antoi pannan olla rauhassa ja käytiin jopa pannalla ja hihnalla ulkona iltatarpeilla kahden isomman kanssa. Aluksi Usva ei millään halunnut liikkua hihnassa, mutta kun pikkuneiti huomasi mitä kaksi muuta isompaa tekivät, niin johan liikkui Usvakin paremmin hihnassa, ja niin tomerana koitti pysytellä Lumen ja Mimon perässä :)
Sisäsiisteyden opettelukin koitettiin aloittaa. Täytyisi hankkia parempi lamppu, että näkisi kunnolla käyttää koirat metsänreunalla/metsässä iltatarpeet tekemässä, kun tuo syksy on tuonut mukanaan aikamoisen pimeyden..
Vaan onhan se sitten niin ihana! :) Luonne mitä kultaisin, ja tuo ulkomuoto, niin tomera ja syötävän söpö :)
Loppuun vielä pari pikaista kuvaa:
Usva ei sitten yhtään hankalampaa paikkaa keksinyt uuden kodin ensiunille :)
Viime kerralla meillä oli Lumen kanssa oikein mukavanoloinen agilityrata reeneissä. Onneksi tällä kerralla ei ollut koko reeniporukkaa paikalla, niin päästiin käymään kaksi kertaa ohjauksen alla reenaamassa. Lumen ensimmäinen ratayritys meni aikalailla toilailuksi, joten oli kiva toisella kerralla suorittaa rata melkein täysin virheittä :) Jäi itsellekkin parempi mieli onnistuneesta reenikerrasta. Meidän pitäisi Lumen kanssa harjoitella enemmän kepeille tuloa esim. hyppyesteen kautta tms. Meinaa neidillä olla aina niin paljon vauhtia, että keppien suoritus menee vähän hakemiseksi.. Rata oli kyllä mukava juosta Lumen kanssa läpi :)
Loppuun vielä puhelimen kätköistä löytynyt Lumen mölliratasuoritus agiepiksistä (keväältä?), kiitos Sari O. videosta :)
