PIENI POROPAIMEN

Usvan kasvattajan ja koirakomppanian (Usva plus kasvattajan omat koirat) kanssa lähdettiin eilen aikaisin aamusta ajamaan kohti Kittilää ja Usvan poropaimennuksen taipumustestiä. Mielestäni en ihan niin älyttömästi edes jännittänyt etukäteen, mutta nähtävästi alitajuisesti tuli jännitettyä, sillä lähtöä edeltävänä yönä oli mojova migreeni. Mietin siinä yöllä jo, että siihenkö se koko reissu tyssää, mutta onneksi se helpotti aamuun mennessä sen verran, että pääsin Usvan kanssa lähtemään matkaan.

Meillä ajellessa aika meni rattoisasti ja perillekin päästiin, vaikka loppumatkan tieosuudet olivat ihan järkyttävässä kunnossa. Kunnon monttupottupeltoa ja loskauria kapealla metsätiellä, unohtamatta pieniä "järvilätäköitä". Hatun nosti kuskille, joka pysyi tiellä! :)

Perille saavuttiin sopivasti ajoissa, ja ehdin näkemään mitä testissä tehdään ennen meidän vuoroamme. Minähän en niinkään tiennyt paljoakaan testin sisällöstä, ajattelin sen olevan joltain osin samantyylinen kuin lammaspaimennuksen taipparikin oli. Me ollaan koirien kanssa aina menossa ummikkona kaikkiin uusiin juttuihin, mutta mitäpä tuo haittaa :) Siinähän sitä oppii aina kokemusta rikkaammaksi. Ja täytyy kyllä sanoa, että tämä poropaimennuskokemus oli yksi niistä.

Etukäteen oli hirveän hankalaa ajatella sitä, miten Usva saattaisi toimia testissä. Olin kehitellyt oman pääni sisällä muutamia kauhukuvaskenaarioita, Usva olisi voinut a) alkaa hulluna kimakasti räksyttämään poroille, b) olisi voinut aristella itseään paljon isompia ja outoja eläimiä niin, että olisi juossut vain karkuun poroja, c) olisi saanut aitauksessa tyypilliset hepulihopuli juoksukohtaukset saaden porotkin säikkymään, tai d) vähät välittänyt poroista, keskittyen syömään ah niin ihanaa poronkakkaa. Onneksi mitään näistä ei sattunut, paitsi nyt ehkä vähän tuota viimeistä kohtaa.. :D

Pienen tauon ja makkaranpaiston jälkeen oli Usvan vuoro. Poroaitaukseen mentiin jälkiliinassa, mutta aika pian jo huomattiin, ettei Usva pystynyt kunnolla liikkumaan raskaan hihnan ja maaston (lumen) epätasaisuuden vuoksi. Niinpä Usva päästettiin irti ja ajattelin, että nyt jos koskaan se saa sen hepulikohtauksensa, mutta eipä se sitä saanutkaan vaan veti videollakin hyvin osuvasti mainittavan "paimennuskakan" :D Vähän taisi Usvaakin jännittää uusi kokemus ja tapahtuma, kun ressulla oli vatsa vähän sekaisin.

Testin alkaessa olin itse todella epävarma ja en oikein tiennyt mitä aitauksessa saa, ja mitä ei saa tehdä. Saako koiraa kehua paljon? Saako koiraa komentaa? Saako koiraa kannustaa ja nostattaa sen virettä? Saako koiraa ohjata miten paljon huomaamaan poroja? Pää oli täynnä kysymyksiä, ja mielessä oli vain, että "älä tee itse paljoa, vaan anna koiran tehdä", joten sillä mentiin aikalailla. Meidän osalta vaan harmillisesti minun fiilikset yleensä menee jotain maagista yhteyttä pitkin suoraan Usvaan. Ollaan tämä kiva yhteys huomattu usein myös tokoreeneissä, missä Usva pidättelee osaamistaan minun ollessa vähääkään epävarma.

Alla video Usvan testistä, kiitos siitä kuvaajalle, jonka nimeä en tosin enää muista.. Kuviakin otettiin, lisäilen niitä myöhemmin, kun niitä saan itselleni. Kiitos myös Usvan kasvattajalle, kun päästiin kokemaan Usvan kanssa tämä paimennushetki :)

Usva piti testin ajan hyvin silmällä porolaumaa, ja välillä Usvalla oli ihan hyviäkin pieniä paimennuspätkiä. Osan ajasta neiti keskittyi syömään ihania poron papanoita tai sitten oli aika kiinni minussa. Usva tarvitsi aika paljon kannustusta ja tsemppiä minulta, mutta itelleni jäi sellainen tunne, että se johtui aika paljolti myös minusta itsestäni ja omasta epävarmuudesta, kun en tiennyt miten toimia aitauksessa.

Testin pointtina oli seurata löytyykö koiralta lainkaan luontaista paimennusviettiä poroja kohtaan, ja omaan silmään Usvalta näyttäisi löytyvän ainakin jonkin verran paimennusviettiä myös poroja kohtaan. Tietysti tämä kohtaaminen oli meille täysin uusi, eikä Usvakaan ole ennen poroihin törmännyt niin siihenkin suhteutettuna paimennushetki oli ihan hyvä. Mielestäni Usvalla oli rauhallisen työkoiran elkeitä, vaikka pikkukirpulta ei niin paljoa voiman käyttöä porojen kanssa nyt tällä kertaa löytynytkään. Jollain toisella ohjaajalla Usva olisi voinut toimia jopa vielä paremminkin.

Tuomarit puhuivat siitä, miten Usva tarvitsisi lisää voimaa työhönsä, ja se on kyllä totta. Usvan pitäisi karistaa kaikki epävarmuus ja "kasvattaa" itseään poroja paimentaessa. Usva ei uskaltanut kovinkaan paljoa käyttää ääntään porojen kanssa, mikä oli itsestäni kyllä vähän yllättävää, mutta ehkä sekin johtui siitä epävarmuudesta ja jännityksestä. Usva on yleensä kyllä aika hyvä haukkumaan kaikenlaista :D

Kokonaisuudessaan testi poroilla oli meille molemmille, koiralle sekä minulle hyvin opettavainen ja oli jälleen hienoa nähdä pinnan alla piilossa lymyilevän pikkupaimenen kykyjä. Jälleen tuli todistettua myös oman fiiliksen vaikutus koiraan, ja siihen kyllä pitää alkaa kiinnittämään jatkossakin enemmän huomioita, että miten sitä saisi vähennettyä ja otettua vain asiat rennosti.

Ja jos joku miettii samaa kuin itse tein alussa: mitä siellä testissä oikein tehdään, niin vastauksena siihen voisi sanoa: taipusmustestissä kuljetaan koiran kanssa periaatteessa ympäri poroaitausta, ja annetaan koiran tehdä työnsä näyttäen (tai ei näyttäen) taipumustaan paimennukseen. Ohjaaja saa kannustaa, tarvittaessa komentaa ja ohjata koiraa sopivissa määrin. Tai ainakin tällainen käsitys itselleni suorituksen teosta jäi :) Myös tuomari opasti ja kannusti testin aikana, mikä oli kyllä tosi kiva.

Nyt Usva on sitten suorittanut hyväksytysti paimennustaipumustestit lampailla ja poroilla. Jospa me tässä joskus päästäisiin viemään paimennusta eteenpäin. Kiinnostusta ainakin löytyisi :)

Lopuksi vielä arvostelulomake:

Suullisesta arviosta mieleen jäi etenkin asioita, kuten sen voiman käytön ja varmuuden saavuttaminen tekemiseen, ja maininta siitä miten Usva on viisas koira silläkin saralla, että se oman voimankäytön vähentyessä ja ehkä hieman kokonsa ja maastoolosuhteiden vuoksi käytti hyvin omaa harkintakykyään työskennellessään porojen likellä. Neiti ei rynninyt porojen luokse, vaan piti välimatkansa ja väisteli oikeissa kohdissa. Näin jälkikäteen tuli mieleen kauhukuva missä Usva jumittaa lumikinoskuoppaan ja porot rynnivät päälle :D Mutta onneksi Usva ymmärsi oman jaksamisensa suhteessa poroihin.

Tämän myötä muistin myös, että olen unohtanut lisätä meidän lammaspaimennuskuvat sen postauksen yhteyteen. Kuvia ei silloin heti saanut julkaista, mutta nyt on ihan ok, joten postaus löytyi täältä, klik.