LAPIN SEIKKAILU

Oltiin koirien ja ukkokullan kanssa road tripillä Lapissa, ajettiin Kilpisjärvelle ja yövyttiin kauniissa maisemissa tuntureiden ympäröimänä. Meidän reissu oli alusta lähtien kunnon "elämysmatkailua", kiitos mm. Usvan :D Pysähdyttiin menomatkalla Kolarissa syömässä, ja koirat odottivat ulkona kytkettynä, kunnes kesken syömisen huomattiin mustan sähikäisen viipottavan viereisellä pienellä aukealla, ja Usvahan se siellä :D Neiti oli päättänyt karata hihnasta, ja veteli omaa ralliaan irti ollessaan, onneksi neiti tuli kuitenkin luokse huudettaessa eikä ehtinyt kauaa juoksennella. Matka jatkui, ja Muoniossa pysähdyttiin ostamaan Usvalle panta, mistä se ei ainakaan saisi itseään irti.

Lumi katsoo, kun rämäpääkaksikko aina vaan melskaa

Matkan jatkuessa vältettiin aika täpärästi porokolari, mutta hyvin päästiin kuitenkin Kilpisjärvelle saakka ja alettiin iltapalan tekoon ja yöpuulle. Nukuimme siis pakettiautossa, ja koirat laitoin ulos kettinkiin auton vierelle. Uskoin, että ne kyllä haukkuisivat jos jotain epämääräistä tapahtuisi. Katsoin, että Usvakin pysyy varmasti kytkettynä, sillä leiriytymispaikka oli aika likellä autotietä. Vaan aamulla herätessä näkyi taas ulkona musta viipottava nopea eläin, ja Usvahan se siellä :D Neiti oli tehnyt houdinit, ja karannut kettingistä. Kettingin lukitussysteemi oli jotenkin tarttunut Lumen kettinkiin ja Usva jollain ihmeen kaupalla päässyt irti.. Luojan kiitos neiti oli oletettavasti pysytellut likellä ja kilpisjärvelle vievä tie ei nyt niin liikennöity yöaikaan kuitenkaan ollut. 

Ensimmäinen leiri, Kilpisjärvi

Kilpisjärvi

Saana

Aamupalan jälkeen ajettiin Saana-tunturin juurelle ja lähdettiin tarpomaan kohti tunturin huippua. Ihan laelle asti ei tällä kertaa päästy, mutta hyvän matkaa ylös noustiin ja olihan sieltä hienot maisemat :) Kilpisjärvellä meillä oli kunnon hellepäivä. Koiratkin väsähtivät vaelluksella mukavasti, kun päästiin takaisin autolle.

Tytöt Saanalla

Saanan jälkeen

Kilpisjärveltä nostettiin kytkintä ja ajoimme Enontekiön Hettaan katsomaan Suomenlapinkoirapatsasta ja tulistelemaan makkarat. Tämä oli sopivasti aikalailla meidän matkan varrella, vaikka ehkä hieman sivummas veikin. Vaan kyllähän sitä piti näin lapinkoiraihmisenä käydä tätä patsasta silittelemässä :)

Tytöt ja Suomenlapinkoira-patsas

Lumi yrittää nukkua ja kaksikko taas melskaa..

Hetasta matka jatkui Kittilän kautta Sodankylään, ja Sodankylästä Luostolle. Luostolla yövyttiin metsän keskellä aukealla, ja ehdin kytkeä taas koirat kiinni ulos nukkumaan, kun yhtäkkiä alkoi kuulua ulvontaa. Ajattelin, että koirien ääntä, mutta yhtään ei kuulunut haukkumista ja äänet kuuluivat laajalla alueella ja hieman tulevan lähemmäs. Tultiin tulokseen, että kyseessä voi olla susilauma, ja otettiin koirat varalta sisälle auton takatilaan nukkumaan. Aamulla sitten herättiin sumuiseen keliin ja katsottiin, kun pari poroa tuli melko lähelle juoksentelemaan. Usva ja Halla alkoivat haukkua poroja. Oli likellä, että kaksikko olisi lähtenyt poron peräänkin, mutta sain onneksi tytöt kiinni ennen loputonta ajojahtia.. Lumikin huomasi toisen poron, ja oikein säpäkästi heräsi jokin sisäinen (paimennus?)olemus neidissä. Lumi on niin kuuliainen, että uskoo kyllä helposti jos kiellän jotain, niin Lumesta ei niin ollut pelkoa, että oltaisiin saatu juosta koiraa takaisin porojen perästä.

Luostolla kävimme mutkan ametistikaivoksella, meille pidettiin "alku-infotilaisuus" ja sitten saimme kaivaa itselle omat ametistit :)

Luostotunturi

Luostolta matka jatkui Pyhälle, missä sitten poikettiin Pyhä-Luoston Kansallispuistossa Pyhätunturilla kiertämässä 5 km luontopolkureitti ja tulisteltiin Isokurulla. Koirat väsähtivät taas ja kävelyreissun jälkeen päästiinkin aloittamaan kotimatka. Koirat nukkuivat hyvin autossa ja kotiinkin asti päästiin :)

Bestikset :)

Taakse kertyi autoreissaamista hieman yli 1400 km, hienoja maisemia ja uusia kokemuksia :) Kotona tänään sitten huomasin, että niin se vain aloitti nyt Usvakin juoksunsa.

ROKUAN RETKI JA PAIMENNUSTA

Lähipäivien aikana ollaan tyttöjen kanssa ehditty tehdä paljon, kun pe-la oltiin Rokualla kera ihanan ystävän ja kierrettiin Rokuan keisarinkierros, mikä on pituudeltaan 19km. Eilen sitten ajeltiin Pelloon Saajomannun tilalle, ja muisteltiin Usvan kanssa miten niitä lampaita paimennettiinkaan.

Rokuan reissusta lyhyesti, matkaan lähdettiin aamusta 9 maissa ja tarkoituksena ei ollut pitää mitään kiirettä, sillä Hallakin on vielä pieni ja katsottiin lähinnä, että miten pikkulikka jaksaa kulkea. Taisi vaan käydä niinpäin, että Halla jaksoi meistä kaikista parhaiten :D Neiti ois viipottanut varmaan toisetkin 19km, ja Usvaakin repi matkalla hihnasta, kun Usvan vauhti alkoi hyytyä :D Kolme tulistelutaukoa pidettiin, missä koiratkin pääsivät lepäämään mikäli malttoivat. Ilma suosi meitä siten, ettei kertaakaan kastuttu kunnolla, vaan aina sadekuuron (ja raekuuron) aikana osuttiin sopivasti kodalle tai tuvalle :) Oltiin yötä Rokualla, ja seuraavana päivänä käytiin vielä Kirvesjärvellä sadepäivän makkarat paistamassa ennen kotiinlähtöä. Ja nyt hillitön kuvapläjäys, kun ei osaa valita sopivaa määrää :)

"Ala tulla jo!"

Porrasjumppaakin löytyi muutamaan otteeseen..

Pitkä alamäki :)

Eilen Usvan (sekä äidin ja Viivi-koiran) kanssa käytiin Pellossa lammaspaimennuksessa, ja voi tsiisus millä tuulella neiti oli. Kuinkahan monta kertaa Usva yritti karata töiden teosta ja pois aitauksesta, ihan vaan, näin nätisti sanotusti, näyttääkseen ns. keskisormea minulle :D Työhön keskittyessään neiti sai hyvin lampaat liikkeelle ja tällä kertaa paimennussauvan paineenantoa kokeiltiin Usvalle enemmän. Tästä taas sitten jatketaan, kun jatketaan :) Lumen kanssa olisi myös mielenkiintoista käydä testaamassa.

Ja Lumesta puheen olleen (ja itselleni muistiin), neiti aloitti n. 7.8. ensimmäisen juoksunsa pentujen teon jälkeen, eli n. 5kk oli nyt väli.

HELLEPÄIVÄN LENKILLÄ

Halla on ymmärtänyt yhteislenkit vähän väärin, joka kerralla se on taluttamassa itse Usvaa :)

Halla n. 5kk koipeliini

Halla n. 5kk

Usva 2v

Lumi 4v

KUUSAMO RN 16072016

Eilettäin Usva vietti 2-vee synttäriään ja sen kunniaksi ajoimme Kuusamon ryhmikseen pyörähtämään kehässä. Mietin kylläkin kotosalla, että lähdenkö viemään täysin pohjavillatonta minikoiraa yhtään mihinkään, mutta ajattelin josko Usva edes H:n saisi. Tarkoituksena oli edellisestä T:stä parantaa pykälä parempaan. Kuusamossahan vettä tuli lähes tulkoon koko ajan niin, että heti alkajaisiksi kastuttiin ja pian jo tuulikin alkoi yltymään niin ettei teltta meinannut kasassa pysyä. Koiratkin näyttivät aikalailla uitetuilta koirilta, Usvakin näytti märkänä vielä pienemmältä reppanalta kuin onkaan :D Kyllähän siinä sai muutaman ärräpään päästää, kun mietti mikähän järki oli lähteä hakemaan H:ta kaatosateeseen..?

Vaan hyvä vain, että lähdettiin! Usva nimittäin tempas tuomarilta EH:n ja siinä jo melkein ilosta pompin, että vautsi vau! Minikoira karvattomana ja erittäin hyvä! Vaan sittenpä Usva sijoittui vieläpä 11 muun luokkakumppaninsa joukosta AVO EH4, hyvä etten itkua ilosta alkanut parkumaan :D Kyllähän siinä sai taas pohtia sitä, että miten tuntuu nykypäivänä kaikilla näyttelykävijöillä aina olevan odotukset korkealla, ja jos koira saakin H/EH -linjaa, niin päivä on suurinpiirtein pilalla. Me ainakin tällä tuloksella juhlitaan koko loppu vuosi! Toki kyseessä aina kunkin tuomarin mielipide, mutta hei oikeasti, H=hyvä ja EH=erittäin hyvä, olkaa ihmiset tyytyväisiä koirienne saavutuksiin :)

Tuomarina näyttelyssä toimi Raimo M. Viljanmaa, jota moni koira aristeli väistäen. Usvakaan ei antanut mitata säkää lainkaan. Eipä sillä, että Usvan kanssa koskaan olisi niin sitä tullut harjoiteltuakaan..

Tässä vielä Usvan arvostelu kuvien kera :) Kuvista kiitos Oona Heikkiselle.

" Keskikokoinen. Liike voisi olla tehokkaampi. Kevyehkö aavistusken pitkäkuonoinen pää. Hyvät korvat. Sopiva järeysaste. Oikeat mittasuhteet. Tiivis, jäntevä. Hyvät raajat. Turkki voisi olla runsaampi. Ei salli mittausta. "

  Synttärionnea myös Usvan veljelle Otsolle ja siskolikalle Iitalle :)

 

PARASTA B-LUOKKAA

Tosiaan, Usva kävi jokusen aikaa sitten eläinlääkärissä vielä silmä-, polvi- ja sydäntarkeissa sekä samalla otettiin pra:n ja pompenin geenitestit. Nyt sitten on näiden kaikkien tulokset selvillä, ja Usvan lonkkien ollessa B:t, voin todeta Usvan olevan parhainta B-luokkaa, kun loput terveystutkimukset olivat priimaa :) Polvet 0/0, sydän sytkytteli normaalisti ja silmät olivat kuulemma kirkkaat kuin mitkä :) Pra ja pompen tulokset tulivat myös takaisin terveinä. Onnea meille ja onnea Usvan kasvattajalle :)

Hallakin sai tuolla samalla reissulla toisen rokotuksensa ilman itkuja :) Nyt sitten Hallan osalta odotellaan neidin kasvamista ja meidän pentukurssin alkua :) Kotosalla Hallalla edelleen virtaa riittää ja neidin purukalusto on alkanut pikkuhiljaa vaihtumaan, ja tämän osalta nyt jännätään.. Neiti keksii mielellään koiruuksia, milloin kaivetaan miljoona kuoppaa pihalle tai milloin ollaan salakavalasti jyrsimässä keittiön pöydän jalkaa.. Halla on nyt myös ollut ilman pissapapereita ehkä viikon ajan, pientä pissaläikkää on saattanut lattialta vielä löytyä, mutta aika kivasti neiti osaa jo pidättää :) Mitä koulutukseen tulee, niin peruskäskyjä ollaan reenailtu, mutta eipä paljoa muuta.

Usvan kanssa me ollaan TOKOssa jumissa kapulan kanssa. Välillä näytti, että asia meillä etenee, mutta nyt ollaan taas aikalailla lähtöpisteessä, eli ei missään. Kaikkea ollaan kokeiltu, mutta vielä me otetaan vinkkejä vastaan..  Neiti on päättänyt ettei hän tykkää tarkoituksenmukaisesti minun pyynnöstä pitää mitään suussa, niin sehän sitten Usvan mielestä on juurikin näin. Ja vaikka kuinka yrittää Usvaa höynäyttää, niin se huomaa kyllä heti mitä haen takaa :D Usva on liian viisas tulemaan millään lailla huijatuksi.. Mietin jo, että jätän Usvan TOKOn ryhmäpaikan hakematta talven osalta ja me keskitytään vaan kotosalla sitten treenaamaan ja yrittää takoa sitä kapula-asiaa edes jotenkin eteenpäin..

Lumi vuorostaan on oma energiapakkauksensa :) Karvaa on yhä niukalti pentujen jälkeen, mutta hitaasti se sieltä tekee tuloaan. Lumen kanssa ollaan muutaman kerran käyty kokeilemassa agiradalla muistetaanko me enää mitään ja neidillä on kyllä sama ihana tarmo siinä edelleen päällä :) Lumelle yritän talvikaudeksi saada agilityyn ryhmäpaikan niin päästään taas kunnolla jatkamaan siitä mihin jäätiin.

Lauantaina meillä olisi Usvan kanssa sitten näyttelykoitos, vaikka neitihän on nyt sitten tietysti jo ihan karvaton ja näyttää vielä pienemmältä kuin normaalisti karvan kanssa..