Nyt on kaikilla pentusilla silmät auki :) Riistapojan ja parkkitytön silmätkin aukesivat ihmettelemään maailman menoa. Vielä tosin riittää pienillä totuttelua katsella ympärilleen. Kävin jälleen pentuja lellimässä, onhan ne niin ihania! Pentukoppaa voisi vaan tuijottaa ilman kiirettä mihinkään.
Äitijellona tuli minuakin alkuksi hieman muristen ja haukahdellen vastaan pentulan oviportille, höpsö Lumi <3 Leikkasin pennuilta kynnet, olihan se hieman hankalaa kun pienet "marsut" yrittävät mönkiä karkuun ja kynnet ovat vielä niin pikkuruiset. Pennuista tällä hetkellä riistapoika ja kermatyttö ovat ehkä enemmän tulleet isäänsä Vikkeen, ja kermapoika seka parkkityttö emäänsä Lumeen..
Pentujen nimetkin on nyt lyöty lukkoon, ja tässä esittäytyvät:
Taikalumon Haaveuni
Riistapoika sai nimekseen Haaveuni. Nimi tulee ehkä lähinnä jotenkin siihen liittyen, että Lumen pentueesta on haaveiltu jo niin kauan ja osakseen myös siihen, että itselläni on "haaveuni" riistatytöstä, joten tämä poika sai nyt kantaakseen tämän Haaveuni nimen :)
Taikalumon Hohtava Kuutamo
Kermapoika sai nimekseen Hohtava Kuutamo. Alunperin kermapojalla oli eri nimi mietittynä, mutta sitten jossain vaiheessa nimi vaihtui tähän nykyiseen. Hohtava Kuutamo perustuu lähinnä pojan väritykseen, pikkujäbä oli jo syntyessään niin "kirkkaan" valkoinen, että sille täytyi keksiä kirkkauttaan sopivasti kuvastava nimi :)
Taikalumon Hehkuva Ruska
Parkkityttö oli alunperin nimeltään Hurmaava Houkutus, mutta nimi sitten vaihtui vielä Hehkuvaksi Ruskaksi. Nimi kuvastaa tyttöstä hyvin ja sopii nimeltään paremmin sisarustensa joukkoon. Auringon valossa neidin turkkikin kyllä hehkuu ruskan tavoin :)
Taikalumon Hopeinen Helmi
Kermatytöstä tuli loppujen lopuksi Hopeinen Helmi. En muista enää tarkalleen oliko tälläkin neidillä alunperin jokin hieman erilainen nimi, mutta tämä nyt valikoitui neidin lopulliseksi nimeksi. Nimi lähinnä viittaa neidin väritykseen ja päässä olevaan valkoiseen "helmeen". Neidin väritys on muuttumassa enemmän kultaiseksi, mutta vaalea "helmi" on yhä pysynyt otsalla, nähtäväksi jää katoaako se ajan myötä siitä, vai jääkö se näkyviin :) Kuvissakin sen erottaa juuri ja juuri, vaikka tietysti livenä se näkyy vielä tällä hetkellä kuitenkin selkeämmin.
Itse sain katsottua nyt vihdoin ja viimein näyttelyt mihin pyrin tekemään kehäsihteeriharjoitteluni, en ota sen suhteen mitään aikastressiä, koko vuosi aikaa tehdä harjoittelut niin jää aikaa käydä itsekkin handlaamassa äidin koiria näyttelyissä :) Usvankin voisi käyttää Kuusamon ryhmiksessä mikäli neiti suostuisi edes hieman turkkiaan kasvattamaan.. Tuntuu, että viime karvanlähdön jälkeen turkki ei ole tullut kunnolla takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti