"Meidän ei tarvitse yrittää voittaa sen luottamusta eikä sen ystävyyttä - se on syntynyt ystäväksemme." - Maurice Maeterlinck

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

PAIMENEEN

Meillä Usvan kanssa on ollut tekemistä viime päivät. Lauantaina käytiin kaverin ja hänen shelttinsä kanssa koirasuunnistuksessa. Mukavaa touhua ja voitto tuli meille :) Tokihan se oli aika ei niin vakavaa touhua, mutta ehkä se sisäinen pieni suunnistaja ei niin leikillään sitä ottanut :D Usva oli kyllä sen n.5km suunnistuksen jälkeen hyvin väsytetty, kun kelitkin suosivat meitä.

Sunnuntai oli aikalailla lepopäivä. Käytiin Hallan kanssa kyläilemässä piknikin merkeissä ja loppuillasta vielä Lumi ja Usvakin pääsivät makkaranpaistoon mukaan. Sen kummemmin ei jaksettu helteellä lenkkeillä, kunhan nautittiin seurasta ja ajanvietosta :)

Eilen hypättiin Usvan kanssa auton selkään, ja suunnattiin Pelloon Saajomannuun testaamaan miten Usvan paimenenvietit ovat vielä tallessa. Matkan varrella ehdittiin katsella maisemia ja ihailla hyvää keliä. Perille päästyä ja meidän paimennusryhmän aloittaessa sitten alkoikin kunnon vesisade ja ukkonen komiasti pyöri ympärillä. Onneksi iltaa myöten taivaskin selkeni ja sade loppui :) 

Usvan kanssa oltiin aluksi kenttäaitauksessa pienen lammaslauman kanssa. Usva kulki hihna perässä ja katsottiin muistaako neiti mitään lampaiden kuljettamisesta. Vähän tuntui olevan ehkä hakusissa Usvalla paimentaminen.  Kentällä Usva kyllä haki oikeaa tapaa tasapainoittaa laumaa ja saada sitä kulkemaan. Vasta kuitenkin isommalla lammaslaumalla metsäkuljetukseen lähdettäessä kahden muun koirakon kera, Usvankin paimenkyvyt ottivat tuulta purjeisiin. Olihan se mahtavaa nähdä niitä hetkiä, kun koiralla paikoitellen oikeaan aikaan syttyy lamppu päässä ja itsekin jopa ymmärrän nähdä juuri sen oikean hyvän paimennushetken. Aivan jotain mahtavaa, siinä olisi voinut hyppiä tasajalkaa ja hurrata. Toisista koirakoista toinen oli Usvaa puoli vuotta nuorempi, joten nämä kaksi välillä jäähdyttelivät pistämällä leikiksi, mutta sitten muistuteltiin meidän olevan töitä tekemässä :) Opin kyllä taas itse niin paljon enemmän ja heti tekisi mieli lähteä uudestaan, mutta täytyy malttaa vielä jokusen aikaa :)


Kun oltiin kotimatkalle lähdössä Usva sitten päätti laittaa hanttiin, eikä antanut ottaa kiinni taikka tulla luokse. Usva tekee täysin vapaana ollessaan tätä aika paljonkin, ja se on todella rasittavaa. Neiti siis käytännössä istahtaa 10-20m päähän minusta ja odottaa josko alkaisin yrittämään saada sitä tulemaan luokse, ja jos itse menen likemmäs niin Usva siirtyy uudestaan saman matkan verran odottamaan uutta yritystä. Eli toisin lukien neiti haistattaa minulle pitkät ja vedättää ihan mennen tullen ja palatessa. Vaan tällä reissulla Saajon emännällä oli loistava "apuväline" tähän valtataisteluun. Usva ajettiin hiiteen siitä (toistoja oli aika montakin ennenkuin neiti tajusi jutun juonen) ja se sai tulla luokse vain ja ainoastaan kutsuttaessa. Eli jos neiti yritti itse alkaa ns. kusettamaan muka luoksetulolla, niin se sai lähtöpassit. Ja voi juku sitä hetkeä, kun neiti oli niin nöyrää likkaa ja tuli luokseni vain ja ainoastaan minun kutsumana ja minun haluamallani hetkellä. Erävoitto!

Vaan sama ei kyllä tosiaan toiminut kotona lenkillä. Päästin Usvan tänään iltalenkillä irti ja neiti päätti sitten alkaa höpöttämään ihan kunnolla. Yritin Saajossa saanutta kikkaa, mutta ehkä en sitten osannut olla tarpeeksi uskottava.. Usva sitten päätti hypätä ojan yli tiheään pusikkoon mistä se sitten aloitti kyttäämisen eikä todellakaan antanut kiinni tai tullut luokse kutsuttaessa. Kerran yritin mennä jo perässä hakemaan sitä, mutta siitä ei tullut taaskaan mitään sen vain siirtäessä kyttäyspaikkaansa. Yritin myös sitä, että lähden paikalta ja tulkoon jos tulee, kikka toimikin siihen saakka kunnes käännyin ja Usva pomppasi suoraan takaisin pusikkoon. Vasta tullessaan kateelliseksi leikkiessäni Lumen ja Hallan kanssa, päätti neiti jääräpääkin tulla katsomaan josko saisi herkkuja hänen hyvästä työstään.. Ja pyh!

Usvan luoksetulo on muutenkin aika mielenkiintoinen, kun tokoa reenatessa luoksetulo on ihan hyvä (vauhtia voisi olla enemmän) ja neiti tulee suoraan minun luokse. Kun taas sitten aina esim. maastossa tämä tokon luoksetulon taikuus katoaa kuin tuhka tuleen..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti