ILPO OJALA: HANDLERKURSSI

Jottei varmasti minään aamuna saisi nukkua edes hitusen pitempään, niin tänäänkin ajeltiin koirien kanssa Iihin Iin koiraharrastajien järjestämälle handler -kurssille, jota pitämässä oli näyttelykonkari Ilpo Ojala. Itselläni näyttelytaustaa on liki 8-9 vuoden ajalta, mutta aina voi oppia uutta, niin kuin tänäänkin :) 

Miksihän sitä on aina niin laatikkomaisesti ajatteleva? Ilpo toi esille, miten muualta (liikuntaharrastuksista, muista koiralajeista) voi tuoda ajattelutapaa myös näyttelypuolelle. Niin, miksipä ei? Näyttely on koiran esittämistä ohjaamisen kautta, samaa ohjausta käytetään myös esim. agilityssa. Koiraa pyydetään tekemään jotain, oli se sitten hyppäämään estettä taikka tokon puolella tekemään jotain liikettä, joten miksei myös näyttelypuolella voisi koiraa pyytää esiintymään? Näyttelypuolella puhutaan koiran ja ohjaajan välisestä yhteistyöstä. Koiran kanssa pitäisi olla samalla ajatustasolla, kuunnella koiraa, ja antaa koiralle mahdollisuus edustaa itseään. Tietenkään kaikkihan ei suurimmassa osassa tapauksissa käy ihan niin helposti, vaan sen eteen joutuu nimenomaan harjoittelemaan, ihan kuten muissakin lajeissa. Osa koirista on syntyjään esiintymisluonteisia, osa taas tarvitsee ns. buustausta ja tsemppiä. Usvan kanssa kyllä saatiin paljon uutta motivaatiota ja puhtia meidän nätöreenaamiseenkin.

Ilpo toi myös esille sen, että pitäisi muistaa ottaa kehässä aina se oma aikansa siihen, että esittää koiraansa. Näyttelytkin aina ovat maksullisia, joten miksi kehässä pitäisi olla hillittömän nopeasti koiraansa esittävä? Koiransa näyttelyyn vievä periaatteessa maksaa ajastaan kehässä, joten eiköhän sen hetken saa tehdä omalla tahdilla, ja näinhän se on. Itse jatkossa kyllä pyrin siihen, että oma vuoro kehässä koiran kanssa on meidän aikaa, ja me saadaan se käyttää ihan rauhassa siihen, että saisi koiran esitettyä niin hyvin kuin mahdollista.

Mitäs me sitten Usvan kanssa opittiin? Usvasta huomaa miten sen vireys- ja motivaatiotaso ovat eri luokkaa tokoa reenatessa, kun vertaa nätön reenaamiseen tai kehässä olemiseen. Tokossa Usva on motivoitunut, valmis tarjoamaan taitojaan. Kun taas nätössä Usvan motivaatio laskee, eikä siinä yhdessä tekeminen ole niin mieluista. Eli nätöpuolelle on enemmän kiinnitettävä huomiota motivaation luomiseen, sekä koiran innostamiseen. Miten saada koiran silmät säihkymään senkin lajin puolella, olemaan odottava ja yhdessä tekemistä tarjoava.

Toinen asia on korvien asennon hakeminen. Usva usein (aina?) menee kehässä korvat luimussa ja seistessäkin sillä paljon on korvat takana. Usvan pää on vielä kehitystä kaipaava ja kun korvat ovat luimussa, näyttää pää vielä enemmän luisulta. Korvien hakemista "paikoilleen" voi myös alkaa kannustamaan jo esiintymisliikkeitä tehdessä, jolloin koiralla olisi korvat ylhäällä viimeistään tuomarin edessä seistessä ja sivuprofiilia esitettäessä. Eihän tämmöseenkään asiaan osannut itse kiinnittää aikaisemmin huomiota.. Ennen tein niin, että vasta seistessä yritin houkutella Usvan korvia nousemaan.

Paljon muitakin vinkkejä saatiin, ja voin kyllä suositella lämpimästi Ilpon kurssia muillekkin, mikäli sellaiseen on mahdollisuus päästä osallistumaan :) Hyvällä kehäesiintymisellä, iloisella asenteella ja osaavalla handlauksella koiran saa parhaimmassa tapauksessa "kasvamaan" ja loistamaan, erottumaan muista. Ja "kasvamista" me Usvan kanssa tarvitaan :)

P.S. Muhoksen ryhmiksestä sain Usvasta hyviä kuvia, kiitos siitä kuvaajalle Tarulle :) Kuvat lisätty galleriaan näyttelykansioon.

Muhos RN 06062015, Kuvaaja: Taru Vallius

Muhos RN 06062015, Kuvaaja: Taru Vallius