VÄÄRÄHAMMAS 1VEE

Meijän pieni sirkuskoira, Halla, täyttääpi tänään huimat 1 vee :) Halla on kyllä kasvanut henkisesti paljon, mutta yhä se on aikalailla pikku kakara. Luonteeltaan Hallasta on kehkeytynyt kyllä mitä mainioin harrastuskoira, neiti on aina niin innoissaan reenattiin me sitten mitä tahansa.

Kun Halla oli pieni pentulikka, ajattelin, että nyt vihdoinkin saan sen oman näyttelykoiran. Vaan koska minulla näyttää tuo onni olevan aina niin myötä, niin oliko ihmekkään, kun toisin kävi. Hallalla on alapurenta, ja huolimatta kaikista vippaskonsteista, purenta ei oiennut. Pentutarkastuksessa Hallalla oli nätti normaali purenta, mutta sitten myöhemmin alaleuka otti jonkin ihmeellisen kasvupyrähdyksen, ja yläleuka ei ottanut kasvua tarpeeksi kiinni.

Eläinlääkärit sanoivat, että odotella yhteen vuoteen saakka, ja sitten voi jo todeta minkälaiseksi purenta jää. Ja nätti alapurentahan neidillä nyt sitten on. Hampaat ei onneksi paina mitenkään väärin suussa, että niitä joutuisi poistattamaan tai muuta sellaista. Voi myös olla, että ajan kuluessa purenta muuttuu tasapurennaksi, mutta siitäkään nyt ei kyllä niin hyötyä ole :) Näinpä meidän kaavailema näyttelyura jäi vain haaveeksi. Aluksi tämä harmitti pitkään, mutta nyt se ei enää harmita, ja oikeastaan Hallalle sopiikin menevämpi ja hauskempi harrastus kuin "näyttelypönöttäminen" :) Ja eiköhän se minunkin oma näyttelykoira joskus kohdalle osu :)

Niinpä neiti väärähammas päätettiin vapauttaa sijoitussopimuksesta, ja sain Hallan omistajuuden, kun neidillä ei nyt sitten näillä näkymin mitään pentueita suunnitella. Hyvää tuuria minulla, mutta onneksi Hallan sisaruksilla on kaikilla normaali purenta :)

Mitä Usvaan tulee, niin taidan jo haudata kaikki loputkin toiveet yllätyspennuista. Usva ei ole omaan silmään nyt muuttunut mihinkään suuntaan :/ Usvalla olisi tullut perjantaina kuudes viikko hedelmöityksestä.

Onnea myös Hallan ihanille sisaruksille! <3

AGIEPIKSET

Meillä meni Lumen kanssa viime perjantaina agireenit tosi kivasti ja saatiin paljon kannustusta, että kisaamaan vain. Päätin sitten rohkaistua, ja osallistuttiin eilen Lumen kanssa Active Dog:sin järjestämiin agility epiksiin. Meillä on tosi pitkä aika siitä, kun viimeksi ollaan edes epiksissä oltu. Ja voin sanoa, että jännitti taas ihan älyttömästi. 

Osallistuttiin Lumen kanssa hyppyradalle sekä agiradalle. Hyppyradalla ensimmäisellä yrityksellä tuli virheitä, mutta uusinnalla onnistuttiinkin tekemään 0-rata ja oltiin kolmansia! :) Ihan huippua, ei me ikinä ennen olla oltu edes lähellä "palkintopallia" .  Siis niillä meidän harvoina epis-/kisakertoina :D

Agiradalle päätin alunperin osallistua vain kerran, koska radalla oli Lumen kammoama keinu. Lumi suoritti rataa mukavasti, ja Lumelle perusvauhdilla, kunnes sitten tuli sen keinun vuoro. Neiti jämähti siihen täysin. Se on jännää katsoa, miten Lumella häntä heiluu innosta, mutta jalat vain "jäätyy" paikoilleen.. Jollain ihmeen kaupalla sain kuitenkin Lumen houkuteltua suorittamaan keinun loppuun asti, ja rata sujuikin paremmin loppua kohden, kunnes itsellä keskittyminen herpaantui ja ohjaus katosi, jolloin Lumi katsoi parhaakseen hypellä esteet miten mieli teki :D

Tästä keinun onnistumisesta ajattelin, että no otetaanhan vielä uusinta tällekin radalle, eiköhän se keinu mene nyt toisella kerralla paremmin, kun Lumi pääsi oman blokkinsa ylitse suorittamalla keinun. Noh, ei olisi kannattanut lähteä enää onnistumisen jälkeen yrittämään lisää.. Uusinnalla Lumi jäätyi vielä pahemmin keinulle, ja jouduin lopulta auttamaan Lumea namilla sekä itse heijaamaan keinua, jotta Lumi pääsi sen suorittamaan. Mitä tästä taas opinkaan? Jätä siihen onnistumiseen, vaikka kuinka tekisi mieli ottaa uusiksi :D

Mutta ylpeä olen kyllä meidän hypärin kolmanteen sijaan :) Ehkä me tästä yritetään päästä taas takaisin sinne virallisiinkin kisoihin, kunhan saadaan taas vauhtia keppien suorittamiseen (mihin lie jäänyt taas Lumen vauhti) ja keinua otetaan lisää.

TIINEYSULTRASSA

Tänään käytiin Usvan kanssa eläinlääkärissä tiineysultrassa. Huonoja uutisia saatiin, kun eläinlääkäri katsoi ultraäänen perusteella, että 85% varmuudella Usva olisi jäänyt tyhjäksi hedelmöityksestä huolimatta :( El arveli, olisiko Usvan hedelmöitys ollut sittenkin väärään aikaan. Vaan mistäpäs tuota tietää. Usva ei tykännyt yhtään ultraäänianturilla painelusta, ja ei osannut kyllä yhtään rentoutua tutkimuksen aikana. 

Harmittaa ihan vietävästi, ja hyvä etten autossa kotimatkalla itkua tirauttanut :D Itsekkin jotenkin niin odotti pieniä penneleitä, eikä ollut yhtään ajatellut sitä, että eihän niitä välttämättä edes ole tulossa.. Harmittaa myös Usvan kasvattajan puolesta, joka niin odotti näitä pentuja :( 

Oma fiilis niin arveli, että Usva olisi ollut paksuna. Taisi nyt mennä Usvalla jekuttamisen puolelle. Ei tässä nyt auta muu kuin odottaa ja katsoa huhtikuun alkuun muuttuuko Usvan tilanne mitenkään. Kuitenkin on olemassa pieni mahdollisuus, että ihme tapahtuisi ja Usva tekisikin yllärivauvoja..

4 VIIKKOA

Kotosalla Hallan juoksu alkaa olemaan onneksi jo loppumisen puolella, ihmeen kauan tuota kestikin. Lumi ja Usva pääsevät paljon vähemmällä :) 

Usva puolestaan omaan silmään ja mututuntumaan vaikuttaa ihan selkeesti olevan paksuna. Tai sitten neiti on päättänyt vain jekuttaa :) Mutta varmuus tähän asiaan saadaan huomenna, jaiks ja kääks! Jännittää! 

Usvan keinohedelmöityksestä tulee huomenna 4 viikkoa, ja ollaan tosiaan ultraäänitutkimukseen menossa :) Ennusmerkkeinä Usva söisi kyllä paljon enemmän mitä yleensä, ja hellyyden kaipuuta ilmenee aivan liikaa Usvan tuntien. Jotenkin myös omaan silmään Usvan runko on takaosaltaan muuttunut.. Mutta totuus selviää huomenna :)

Mitä reenipuolelle tulee, niin Lumen kanssa edelleen aksaillaan ja mietinnässä on myös, että pitäisikö hommata lisenssi tälle vuodelle ja vain alkaa kisaamaan.. Pakkohan se on jostain taas aloittaa. Mutta tämä on vielä mietintä asteella, täytynee jokin päivä tosissaan pohtia :D

Hallan kanssa ollaan käyty nyt pentukursseja pari, ja rally-tokon alkeiskurssi. Nyt sitten pohdin, reenaillaanko vain kotosalla opittuja asioita ja uusia hömppä-temppuja vai ilmoitanko Hallan johonkin rally-tokon jatkokurssille/ratatreeneihin.. Päätin, että josko me kuitenkin tämän vuoden aikana Hallan kanssa jotkin rally-tokon ALO kisat korkattaisiin :)

Usvan kanssa kapulatreeni on tähän astisesta tilanteesta parhaimmillaan, täytyisi ottaa ihan videolle missä vaiheessa ollaan :) Jos vain saisi aikaseksi.. Periaatteessa Usvan kanssa voisi myös kokeilla jo tokon ALO kisoja, mutta jos tulisi epikset ensin vastaan niin olisi kyllä mukavampi "helpommasta" kisakokeilusta aloittaa :)

ISO TYTTÖ

Tytöillä ne hormonit hyrrää. Usvan juoksu alkaa kohta olla ohitse ja viikko on kulunut keinohedelmöityksestä. Yritän seurata muuttuuko Usvan käyttäytyminen millään tavalla tässä viikkojen edetessä. 

Itse en sitten yhtään odota hedelmöityksen etenemistä, tai toivetta sen etenemisestä. Arvuuttelen onko Usvan jotkin toimintatavat jo merkkejä pentujen kantamisesta vai eikö :D Ja innoissani varasin jo Usvalle uä-ajankin maaliskuun alkuun, jolloin selviää onko tulossa penneleitä vai ei :) Jospa ois!

Vaan Usvan juoksu kun loppui, niin Hallan pikku tyttönen aloitti oman ensimmäisen juoksunsa. Niin se vain Hallastakin tuli "iso tyttö" :) Vaikka muutoin neiti on yhä kyllä ihan kakara. 

HERRA JA NEITI

Elämme jänniä aikoja ;)

Luvan kera paljastettakoon, että Usva on nyt kahteen otteeseen keinohedelmöitetty mitä mahtavimmalla vanhalla herralla, Akulla (Metsäruusun Arska). Geeneiltään pennut poikkeaisivat merkittävästi nykypäivän lapinkoirayhdistelmistä. Vanha herra Aku kieltämättä jo onkin, liki 15 -vuotias jo. Vanhuus näkyy Akussa ulospäin harmaana nassuna, huonona kuulona ja näkökyky liekkö enää parhaimmillaan tuossa iässä.  Luonteeltaan Aku on ihana höperö (mutta tarvittaessa innokaskin) pappakoira :) 

Aku

Usva on tosiaan sijoituksessa minulla kennel Cantavian Petralta, ja odottelimme Usvan tekevän juoksunsa aikaisintaan tämän vuoden maaliskuussa, vaan kuinkas kävikään. Neiti päätti aloittaa juoksunsa samoihin aikoihin Lumen kanssa (ah, tätä narttulauman hormonikiertoa). Niinpä pikasoitto Petralle, ja suunnitelmiin uutta vauhtia, jotta sopiva sulhanen Usvalle löydettäisiin. Petra olikin löytänyt aivan ihanan käyttämättömän uroksen ja poikkeusluvan tullessa Kennelliitosta astutussuunnitelmat etenivät.

 

Usvan juoksun "tärppiaika" arvioitiin, ja keinohedelmöitykselle varattiin aika. Täytyy myöntää, että kuullessani keinohedelmöityksestä, kotosalla naureskeltiin sitä miten meidän pieni tyrkky-suttura ei pääse edes tosi toimiin sulhonsa kanssa :D Usva raukka :) Seuraava asia mielessä oli, että mitenhän kyseinen homma edes hoidetaan..

Usva ja sulhas-Aku tapasivat siis viime viikon perjantaina (Usvalla 12 vrk juoksussa menossa), jolloin Usva oli Akusta hyvinkin  kiinnostunut ja tarjosi itseään tyrkylle Akulle. Aku puolestaan ei ehkä niin paljoa kiinnostunut Usvasta. Pienen sulotuoksujen haistelun ja uroksen ohjaamisen jälkeen, urokselta saatiin spermaa kerättyä kuppiin. Eläinlääkäri kävi tarkistamassa onko Akun "pikkuveijarit" enää elävää ja positiivisen tuloksen jälkeen pieni määrä spermaa tuikattiin Usvaan. Eläinlääkäri kävi vielä tarkistamassa minkä laatuista sperma oli, ja kuulemma hyvin eläväisesti uiskentelevaa ja terveen näköistä :) Kotosalla Usva ei sitten saanut pissata 5 tuntiin, vaan me otettiin oikein varman päälle ja Usva kävi vasta aamulla pisulla. El-aika oli onneksi ihan illasta, niin Usva jaksoi hyvin pidättää aamuun saakka. 

Maanantai-aamuna Petra kävi vielä hakemassa Usvan progesteronitestiin (Usvalla 15 vrk juoksussa menossa), jotta nähtäsiin vieläkö hedelmöitys kannattaisi uusia. Testin tulos oli melkein siinä rajoilla, mutta el kehotti uusimaan hedelmöityksen mikäli mahdollista. Niinpä Usva ja Aku tapasivat vielä maanantai-illasta uudelleen :) Tällä kertaa Usva ei enää ollut niin kiinnostunut uroksesta, mutta Aku vaikutti puolestaan olevan enemmän kiinnostunut Usvasta. Sperman kerääminen kävi melkeinpä nopeampaa kuin viime kerralla, mutta tälläkin kertaa "saaliiksi" saatiin vain pieni määrä. Keinohedelmöitys vietiin loppuun asti, ja nyt Usvan astutus on siltä osin uusittu. 

Nyt sitten toivotaan, että näistä kallisarvoisista rakkaudenhedelmistä poikisi Petralle edes muutama pentu, enemmänkin saa tulla :) Kotosalla vähän väliä kuiskutellaan Usvan korvaan, että pikkupossuja (Usvan lempinimi kotona on siis possu :D ) olisi tilattuna :)

Mahdollisen pentueen sukutaulu

KAVEREILLA KYLÄSSÄ

Tänään käytiin tyttöjen kanssa pitkästä aikaa moikkaan ystävää, sekä koiruuksia Kiraa ja Myyttiä :) Alussa tytöillä meinasi ärripurrit purista molemminpuolin, mutta kunhan metsään päästiin ja tytöt pääsivät irti niin loppui se purinakin. Kovaa kyytiä lapinkoiratassut juoksivat yhdessä, vaikka kinoksia oli ihan kiitettävästi. Ainakin hyvää lihastreeniä kaikille :) 

Myytti ja Halla

Lumi ja Myytti

Myytti, Usva, Halla ja Kira etualalla

Halla ihmettelee miksi Myytti yrittää riuhtoa risukkoa irti maasta :)

Vasemmalta oikealle: Myytti, Kira, Halla, Usva ja Lumi