OMAREENIÄ

Hetki on taas vierähtänyt. Viime sunnuntaina käytiin hallilla itsenäisesti reenailemassa. Jouduin odottelemaan hetken, kun siellä oli vielä ohjattu tunti menossa, mutta eipä se haitannut mitään, kun oli hauska katsella belgianpaimenkoirien agilitya. Siellä oli myös pieni koiravauva, mikä ei kyllä yhtään helpottanut tätä alkanutta koirakuumetta..:) Mistälie taas sellanen kuume iskenyt.

No mutta, reeni meillä meni Lumen kanssa ihan mukavasti, mutta nopeasti neiti kyllä väsähti. Lumella näyttää olevan tapana joko vetää ensimmäinen kerta niin täysillä kuin jaksaa taikka sitten jaotella energiaa paremmin. Tällä kertaa mentiin tuon ensimmäisen kaavan mukaan, neiti toimi alkuun hyvin ja täysillä. Mutta sitten Lumi simahti, ja välillä löntysteli perässä eikä ottanut käskyjä vastaan. Joitain pätkiä saatiin kyllä ihan hyvin suoritettua. Kepitkin menivät nyt paremmin kuin edellisellä ohjauskerralla. Keppien suorituksessa oli oikeastaan hyvä, että Lumella ei ollut enää niin paljoa energiaa. Tuntuu, että kun neiti on hieman väsyneempi on keskittymiskyky keppien suorituksessakin parempi. 

Edellisellä ohjauskerralla meillä oli aika haastava rata suoritettavana. Rataan kuului mm. erilaisia hyppysuorituksia, putkia, puomi, kepit, keinu ja erityisesti liike, jonka nimi on "saksalainen". Keinu me jätettiin Lumen kanssa pois kokonaan, en yhäkään uskalla sitä Lumelle vielä ottaa mukaan harjoitteluun. Tämä "saksalainen" tuotti kyllä itsellä niin päänvaivaa. En millään ymmärtänyt miten koiran ohjaajan täytyy siinä olla ja liikkua. Yritin sitä ties miten kauan, mutta se ei vain onnistunut. Jätettiin se suosiolla hautumaan. Kotona sitten mietin, että miten ihmeessä se tulisi suorittaa, ja sitten koin ahaa -elämyksen ja tajusin, että tunnilla olin yrittänyt kokoajan saada Lumea kulkemaan hyppyesteen ja itseni välistä, vaikka oikeasti koira pitäisi hypyn jälkeen vetää kättä vaihtaen selän taakse, ja sieltä lähteä ohjaamaan seuraavalle esteelle. No niin, ihmekkös koko homma ei toiminut, kun koitin saada Lumea tulemaan itseni edestä, jolloin olisin kuitenkin itse kokoajan koiran tiellä. Tänään sitten kokeiltiin itsenäisesti uudestaan kyseistä liikettä, ja johan alkoi sujumaan!:) Täytyi vain namilla houkutella Lumi oikealle puolelle, jotta saan koiran vedettyä selän takaa. Kokeilen tässä myös ensimmäistä kertaa laittaa tänne videopätkiä reeneistä:) Tarkennus näissä ehkä hieman heittää, mutta olkoon. Harmi, ettei siitä saksalaisesta tullut otettua mitään pätkää.

Kotosalla täällä jo ollaan alettu stressata Lumen esiintymistä Kuopion jalostuspäivänäyttelyssä, mihin tyttö aiotaan ilmoittaa. Lumelle kun ei vieläkään ole kunnon pohjavillaa kasvanut takaisin. Olen nyt laittanut aina ruuan sekaan lohiöljyä, sekä antanut Lumelle biotiinia. Elättelen toiveita, että näillä neidin turkki tulisi takaisin..:) Toivoa saa. Myös nätöä täytyisi hieman harjoitella..

Toinenkin asia jo hieman jännittää. Suunnittelen nimittäin, että tulevana sunnuntaina kokeiltaisiin Lumen kanssa ensimmäistä kertaa osallistua mölliagilitykisoihin. Ajattelin, että osallistutaan tosimöllit -luokkaan, jolloin radalla ei ole muita kuin hyppyjä ja putkia. Ja virheitä saa tulla, sekä koiran suoritusta korjata, joten se on tarpeeksi leikkimielistä meille näin alkuun :)