Ensimmäinen tunti pelkkää agilityä Lumen kanssa on takanapäin ja olihan se mukavaa! Meitä oli tunnilla vain kolme koiraa ja koiranomistajaa, mikä oli sinänsä ihan mukava, koska tällöin sai henkilökohtaista opastusta agilityn saloihin :) Nähtäväksi jää, jatketaanko tällä kokoonpanolla vai liittyykö meidän seuraan uusia harrastelijoita.
Lumesta agility oli edelleenkin yhtä hauskaa kuin ennenkin. Ja neiti oikein rakastaa putki ja pussi esteisiin juoksemista :) Vaikka estehypyt saatetaankin välissä mennä löntystämällä ja hitaasti, otetaan aina kunnon vauhti putkiin sujahtaessa. Lumi tottelee hyvin vapaana ollessa käskyjä ja ohjausta eri esteisiin.
 |
| Kuva: estekalusteet.fi |
Tehtiin myös ensituttavuutta uuteen esteeseen, keinuun. Ja voi kauhea, miten se vielä Lumea pelottaa ja kummastuttaa! Aluksi totuttelu meni oikein hyvin, mutta sitten kun vaikeustasoa nostettiin tuli neidille "apua apua -olo". Koiran ollessa keinun päällä jokaisella jalallaan tukevasti, keinua hieman nostettiin ja laskettiin varoen takaisin alas, jolloin siitä kuuluu pieni tömähdys ääni. Ja siitä se apua -olo sitten tulikin. Ääni oli Lumesta pelottavaa, mutta namien avulla keinun päälle kuitenkin noustiin uudestaan. Muiden harjoitellessa keinulla ja Lumen tehdessä muuta harjoitusta, ei neiti kuitenkaan säikkynyt pamahtavaa ääntä :) Ei siis ole ainakaan paukkuarka sille äänelle, joten eiköhän me vielä Lumen kanssa tämäkin este kesytetä!;)
Lopputunnista Lumen energia kyllä melkoisesti alkoi hiipua, ja ymmärrettäväähän se on, kun on ensin päivän juossut velipojan ja muiden aikuisten koirien kanssa piha-aitauksessa ja sitten illasta mennään vielä juoksemaan agilityradalle. Hienosti neiti kuitenkin jaksoi keskittyä, vaikka vauhti hidastuikin loppua kohden :)
