T'äällä kotosalla höpötellään aika ajoin nyt Lumen mahdollisista pennuista. Lumi raasu vaan katsoo takaisin ja varmaan ajattelee, että "no nyt tuo mamma on mennyt ihan sekaisin.. Koko ajan huutelee Lumppi-mammaa ja hössöttää vauvamasusta". Vaan on se niin söötti, kun sanoo "Lumppi-mammaa" ja toisella alkaa häntä hillittömästi vispata <3 Lumppi on siis Lumen yksi miljoonista hellittelynimistä, sitä ei varmaan täällä ole koskaan aiemmin tullut esille. Lumen käytös on ollut jo pitemmän aikaa (jo ennen koko juoksua ja astutusta) enemmän hellyydenkipeyden puolelle menevä, joten aika hankala on senkään puolesta arvioda olisiko penneleitä tulossa vai ei.. Vaikka minä tietysti analysoin nyt kaikki Lumen uudet oudot normaalista poikkeavat käytökset merkiksi pentujen tulosta :D Joo tiedetään, "pientä" mummo?kuumetta täällä päässä!
Ja onhan niitä pentuja lässytetty jo aiempina vuosina ties kuin monet kerrat, kun Kennel Taikalumon:ssa äidilläni on niitä koirillaan ollut. Vaan onhan se nyt tietty ihan eri asia, kun minun oma vauva saa pikkusia <3 Ja tässä nyt sitä jo ajatellaan, että niitä pentuja on tulossa..
Vaan pentujen tulo varmistuu ensi kuussa, 13.2. on Lumelle varattuna aika tiineysultraan :)
Lumen agireeneissä oli menneellä viikolla aika paljon keppireenausta. Myös perjantain lappalaiskoirien hallitunnilla tehtiin aika paljon keppejä radan yhteydessä. Tarkoituksena olisi saada siihen hommaan vähän lisää nopeutta. Apuna on jälleen palkkauskippo keppien suorituksen jälkeen. Huvittavaa on, että vaikka palkkakipon laittaa keppien päähän odottamaan, Lumi näyttää vasta puolessa välissä huomaavan palkan ja kiihdyttää vasta loppua kohti kepeillä. Muutoin ratasuoritukset on menneet ihan hyvin :)
Ratapiirros 10.11.2014
Tänään Usva pääsi käymään pentutreffeillä, missä mukana taisi olla kaiken kaikkiaan 10 lapinkoiran pentua ja 1 porokoiran pentu. Voi siis vain kuvitella minkälaista melskaamista tämän pentulauman meno oli :) Usvalla ainakin oli hauskaa leikkiä niin monen suht samanikäisen kanssa. Tällaisia tapaamisia voisi olla jatkossakin lisää :) Muutama lisäkuvanen pentusekamelskasta löytyy täältä.
Muutaman tunnin levon jälkeen käytiin vielä Usvan kanssa pentukurssilla. Kyllähän se neiti osaa olla sitten niin näppärästi ja osaa jo monia asioita :) Usva myös oppii nopsaan, mutta tännetulo ja oman nimen hoksaaminen on vielä vähän jossain teillä tietämättömillä.. Liekkö neidillä huono nimi, kun Usva ei sitä aina tunnista omakseen :) Tämänpäiväinen tunti täyttyi agilitysta ja ensi kerralla onkin sitten tasapainona TOKO -painotteinen tunti.
Tänään pentukurssilla harjoiteltiin Usvan kanssa omaa vuoroa odotellessa seuraamista, kontaktia, sivulletuloa, istumista ja maahanmenoa. Ohjatusti sitten reenattiin hyppyesteen ylittämistä ilman ohjausta taikka käskysanoja, putkeen lähettämistä sekä keppien pujottelua. Esteen ylittäminen ilman ohjausta oli minulle ihan uutta. Siinä koiran kanssa oltiin estesiivekkeen luona, ja odoteltiin koiran hoksaavan itse ylittää este ilman käskysanoja tai kädellä ohjaamista. Asia tuntui hirveän hankalalta, kun olen tottunut Lumea ohjaamaan sanoilla ja kädellä. Jotenkin se Usva kuitenkin hoksasi ylittää esteen, jolloin sain palkita koiran. Pieni tovi siinä tietysti vierähti ennen kuin Usva ymmärsi, että mikä este edessä onkaan ja mitä sen kanssa pitäisi tehdä, jotta saisi namin.
Mitäs meille kotiin kuuluu? Mimolla täällä on juoksu meneillään, Lumi nössöilee pennun kanssa ja Usva hyppii Lumessa kiinni minkä vain ehtii. Usvalla myöskin hampaat ovat kovaa vauhtia vaihtumassa. Lumea käy välillä niin sääliksi, ja koitan kannustaa Lumea näyttämään pennulle vähän aikuisen arvovaltaa, mutta Usva taitaa viedä Lumea ihan mennen tullen. Lumi ressukka sitten vinkuu, kun Usva tarraa milloin poskeen ja milloin jalkoihin kiinni. Saisi Lumi edes vähän komentaa pienempää, mutta kun ei. Mielummin annetaan pennun roikkua kiinni ja juostaan sohvalle tai sängylle pakoon, mihin Usva ei vielä pääse. Noh, mielummin ehkä näin päin kuin siten, että joutuisi koko ajan olemaan varuillaan siitä, että aikuinen koira ei hyväksyisi pentua perheeseen.. Välillä kuitenkin Usva ja Lumi (toisinsanoen Usva) ottavat molemmat rennosti ja nukkuvat kylki kylkeä vasten :) Mimon suhteen Usvalle on kehittynyt jonkinlainen arvostus siinä suhteessa, ettei pikkuneiti ole koko ajan Mimossa kiinni. Mimo onkin kyllä näyttänyt välillä "oman paikkansa" pennulle.
Tänään meillä on kyllä Usvan kanssa ollut tekemistä. Juuri ja juuri ehdin töistä käyttämään Lumen ja Mimon pikaisesti ulkona ja napata Usvan mukaan ensin pentukurssin korvaavalle tunnille, sitten rokotuksille ja vielä pentukerhoon. Korvaavalla tunnilla käytiin sen takia nyt keskiviikkona, kun ei päästä tulevana sunnuntaina paikan päälle. Tämänpäiväinen korvaava tunti taisi painottua aika paljon agilityn puolelle, mutta ei se meitä niin haitannut. Usva meni vähän kuin leikin kautta putkea ja muita agin esteitä, kokeillen tätä "Lumen harrastusta" :) Kyllä tästä neidistä voisi agikoirakin tulla, niin rohkeasti Usva kokeili eri esteitä :) Agin kokeilun lisäksi reenattiin seuraamista, istumista, maahanmenoa ja kontaktia. Sain myös hyviä vinkkejä naksuttimen käyttöön, ehkä otan tehtäväksi opettaa naksuttimen merkityksen Usvalle. Lumelle sitä aikoinaan vähän kokeilin, mutta Lumi ei oikein reagoinut siihen mitenkään, vaikka koitin namien kautta yhdistää ääntä ja palkintoa..
Kurssilta ajettiin suoraan rokotuksille. Rokotusten pistäminen meni vaivatta ilman vingahduksia, kun Usva keskittyi syömään tutkimuspöydältä nameja sillä aikaa, kun eläinlääkäri tuikkasi rokotteet. Usvan napatyrä oli hieman pienentynyt ja sellainen, ettei sille eläinlääkärin mukaan kannata tai tarvitse alkaa tekemään mitään. Mainitsin myös Usvan etujalan ontumisesta, mutta siitäkään ei kuulemma kannata kantaa enää huolta, ja kyseessä on ollut mitä luultavimmin venähdys tai kova tärähdys. Annoin Usvalle neljänä peräkkäisenä päivänä kipulääkettä ja tänään jo aamusta näytti, että ontuminen on enää hyvin vähäistä. En itsekkään välillä huomaa koko asiaa enää lainkaan, joten eiköhän se ole parantumaan päin :)
Rokotuksilta ja eläinlääkärin tarkastukselta jäätiin vielä viimeiselle pentukerhotunnille. Ihme, että Usvalla virtaa vielä riitti niinkin paljon, että jouduin välillä ottamaan Usvan syliin rauhoittumaan. Ihan mukava idea eläinlääkäriasemalta pitää muutama kerta pentukerhoa omissa tiloissa. Usvastakin huomasin, että eläinlääkäriin meno oli nyt paljon helpompaa, kun Usva oli viime käynnillä saanut leikkiä muiden pentujen kanssa samaisessa paikassa, ja saanut näin myös positiivisen kokemuksen paikasta ilman, että joka käynnillä oltaisiin pistelemässä rokotteita ;)
Ratapiirros 3.11.2014
Lumen kanssa meni maanantain agitunnilla vähän niin ja näin. Neiti päätti suurimman osan tunnista nuuskia tekonurmea ja olla keskittymättä kunnolla itse agirataan.. Vaikkakin radan suorittamista koskevaan keskittymiseen varmasti vaikutti se aivotyöskentely, mitä Lumi joutui käyttämään reenatessa keinua. Sitä ainaista pelottavaa estettä.. Kaukana on vielä se päivä, jolloin Lumi menisi keinun ilman pelkoa. Tällä kertaa kuitenkin päästiin keinussa sen verran eteenpäin, että Lumi suostui olemaan keinulla sitä kiikutettaessa. Lumea ei ehkä niinkään se keinun pamahtava ääni enää pelota, vaan se keinussa syntyvä liike, kun koira sen suorittaa (jos suorittaa..). Nooh, perjantaina voisi taas ottaa Lumen kanssa keinureeniä hallivuorolla :)
Ensinnäkin, meillä Lumen kanssa meni viime maanantaina agitunnilla aika nappiin hommat :) Muutamia virheitä tuli, mutta olin kyllä ylpeä Lumen hienosta suorittamisesta sekä sen vireystasosta. Selvästi oli paremmin innokkuutta matkassa, kun viime viikolla meillä jäi reenit väliin. Viime tunnilla Lumi hoksasi hienosti heti ensimmäisellä yrittämisellä pimeät putket ja tiukan kepeille kääntymisen. Tiukassa hypyltä hypylle käännöksessä (ratapiirroksessa esteet 5-7) meillä tuli virheitä, mutta siinä olikin sellainen kuvio, mitä ei oikeastaan oltu Lumen kanssa aiemmin kokeiltu. Vaikka esteillä kääntyminen sinänsä ajatuksena (ja lopulta suorituksenakin) oli aika yksinkertainen :) Mietittäväksi jää, otanko noin tiukassa kääntymisessä jotain käskysanaa tukemaan, vai koitanko jatkossa omalla ohjauksella saada koiran kääntymään tiukassa kulmassa..
Ratapiirros 27.10.2014
Toisekseen mitä Lumeen tulee, niin koettiin tässä alkuviikosta mielenkiintoinen päivä, kun tulin töistä kotiin. Aiemmin kirjoitin siitä miten Lumi oli takuuvarmasti hotkaissut pehmolelunasun pään ja noh, nyt 20 päivää myöhemmin se löytyi lattialta. Oksennuskasasta. Ihmettelen kyllä suuresti miten voi olla mahdollista, että pehmolelun osa on ollut Lumen sisällä kokonaiset 20 päivää ilman, että ei ole tullut mitään ongelmia, ei edes tulehdusta? Lumella on kyllä ollut melkoinen suojelusenkeli matkassa ja selvittiin koko hommasta säikähdyksellä ja ihmettelyllä. Koska nasun pää tuli oksennuksen mukana, on sen kaiken järjen mukaan oltava ollut mahalaukussa, muutenhan se olisi tullut normaalia reittiä koiran läpi ulos.. Huh, melkoinen ihmekoira.
Usvan kanssa päästiin eilen käymään ekaa kertaa Animagin pentukerhossa. Viime viikolla meillä jäi kerhoilu väliin, koska olin itse ohjaamassa näyttelyreenejä. Ensi viikolla meillä olisi sitten taas viimeinen pentukerhotunti ja sitä ennen 16 vko rokotus.
Vaan olihan Usvalla hauskaa juosta niin monen pennun kanssa :) Oli isoa ja pientä pentua. Samalla saatiin hyvää infoa pentuaikaan ja koiran terveyteen liittyen. Usva aluksi hieman jännitti isoja pentuja ja piileskeli tuolin alla, mutta pian jo juoksi ympäriinsä minkä jaloistaan ehti. Välillä jouduin ottamaan neidin syliin rauhoittumaan, kun juokseminen alkoi mennä hulivilikohtauksen puolelle :) Pentukerhossa nähtiin myös Kennel Tarutuulten pentua Keloa. Usvan mielestä parhain leikkikaveri taisi olla ihana luppakorvainen noutaja :) Sen kanssa Usva paini niin ettei loppua näkynyt ja molemmat pennut saivat painileikistä mukavasti turkin kuolaan :)
Voi miten olen niin ylpeä Usvasta! Neiti menee ihan itse portin auettua aamuisin "omaan huoneeseensa", kun lähden töihin :) Niin se vaan lapsonen oppii ja tottuu. Eikä ole minun korviini ainakaan kantautunut itkua, vaikka onkin jäänyt kotiin Lumen ja Mimon kanssa.
Usva täytti eilen 8vko, ja sai sen kunniaksi matolääkityksen (yöks) :) Ollaan myöskin tehty tutkimusmatkoja lähimetsään, missä Usva on saanut juosta Lumen kanssa vapaana. Usva yrittää pysytellä Lumen perässä minkä jaloistaan ehtii. Välillä itse seuraa kauhistuneena, kun meno yltyy aika vauhdikkaaksi.. Mutta miten hiljentää vapaana juoksevan koiran vauhtia (joka matkii vanhempaa "siskoaan"), ellei sitten hihnaan ottamalla.. Metsässä lenkkeiltäessä ollaan koitettu välillä harjoitella luoksetuloa. Hieman meinaa vaan Usvalla metsässä huomio kiinnittyä muihin asioihin.
Kotona Usva yrittää parhaansa mukaan saada Lumea ja Mimoa leikkimään kanssaan. Lumi kyllä leikkii ihan mielellään pennun kanssa, mutta välillä huomaa miten Lumikin kaipaa omaa rauhaa. Annan tällöin Lumen olla omassa rauhassa rennon letkeästi pihalla. Mimokin on välillä leikkinyt Usvan kanssa. Usvalla vain meinaa leikkiminen Mimon kanssa mennä vähän kiusaamisen ja härnäämisen puolelle, ja Mimo yleensä kärsivällisyyden loppuessa näyttää pennulle, ettei enää jaksa.
Ruoho oli pellolla aika kasvanutta.. Häntä vain välillä näkyi koko pennusta.
Usvan ensimmäinen yö meni meillä aika katkonaisilla unilla. Neiti ei niinkään ulissut taikka itkenyt, mutta hereillä käytiin useampaan otteeseen. Nyt yöt menevät jo hyvin. Usva herää joskus aikaisin aamusta härnäämään Lumea, joka tavallisesti yleensä nukkuu lattialla, mutta joutuu Usvan takia tulemaan aamuisin pakoon sänkyyn. Siitä alkaakin aamurallit, ja yleensä pikkuneiti on jo ehtinyt nukahtaa uudestaan ennen aamuruokaa niin, että saan herätellä nukkuvaa pikkuista syömään ja aamutarpeille takapihalle taikka hihnan kanssa metsänreunaan. Usvan ruokahalu on pikkuhiljaa parantunut, ja ruokakuppi syödään tyhjäksi. Tällä hetkellä Usva vielä syö kasvattajaltaan saatua Eukanubaa, mutta me vaihdetaan se sitten Roburin ruokaan ajan kanssa. On helpompaa jos yksi ja sama ruoka sopisi jokaiselle koiralle (Mimo ja Lumi syövät Roburia), niin ei tarvitsisi olla miljoonaa eri koiranruokasäkkiä.
Usvan sisäsiisteys on jo aika hyvällä mallilla, toisinaan neiti jo osaa mennä oikean oven taakse jos tulee hätä. Vahinkoja kuitenkin vielä sisälle sattuu, mutta nekin onneksi paperin päälle.
Hihnassa kävelykin sujuu, kun neiti kahdesta isommasta katsoo mallia ja koittaa perässä pysytellä. Muutoin ollaan opeteltu jo hieman istu -käskyä, sekä näyttelyseisomista. Ihan alkutaipaleella vielä näissä asioissa ollaan, mutta joka päivä pikkuisen eteenpäin mennään :)
"Yksinjäämistä" alettiin harjoitella jo heti Usvan ensipäivien aikana, sillä minulla alkaa huomenna normaalit työpäivät, jolloin Usvan täytyy jäädä kotiin Mimon ja Lumen kanssa. Totutin parhaani mukaan Usvaa kylpyhuoneeseen (säästäen vuokra-asunnon laminaattilattioita..), mistä neiti voi kuitenkin nähdä portin läpi Lumen ja Mimon. Ja kunhan neiti oppii sisäsiistiksi, pääsee Usvakin muiden kanssa olemaan. Aluksi yksinjääminen oli melkoista leijonan huutoa. Seuraavana päivänä neiti jo nukkui yksin kylpyhuoneessa. Tänään sitten tehtiin testi, kun lähdin käymään kauppareissulla, ja jätin koirat kotiin odottamaan. N. 45min olin pois kotoa ja takaisin tullessa ei kuulunut hillitöntä ulinaa. Usva on saattanut alkuun itkeä, mutta uskon, että se on pian rauhoittunut. Eiköhän Usva tule pärjäämään, vaikka olenkin päivän töissä. Lumi ja Mimo kuitenkin ovat neidin seurana koko ajan. Aamuisin vain pitää koittaa saada pikkuneidiltä hyvin energia pois ja tehdä "aivojumppaa", niin Usva varmasti nukkuu aika pitkään. Näin on ainakin päivät menneet tähän saakka :)
Usva on tutustunut tässä päivien aikana uusiin ihmisiin, niin aikuisiin kuin naapureiden lapsiinkin. Myös meidän Iissä olevaan kotikoiralaumaan Usva pääsi viikonlopun aikana tutustumaan. Olihan se aluksi melkoista hulapaloota. Aluksi Usvan täytyi saada hyväksyntä lauman "johtajalta", Viiviltä. Siinä menikin oma aikansa, mutta loppujen lopuksi Viivi antoi Usvan olla. Sitten oli vuorossa Cessi, lauman vanhin, sekä Sani (14vko), Viivin tytär. Cessi ei enää jaksanut niin välittää pennusta. Sanin kanssa homma oli aikamoista hullunmyllyä aluksi. Kunhan Usvan ja Sanin uskalsi antaa leikkiä kunnolla (vaikka se välillä äityikin melkoiseksi kissatappeluksi), kohta parivaljakko tulivat jo hyvin toimeen, ja väsyttivät toisensa leikkiessä sekä juostessa aika hyvin.
Muut kolme, Piitu, Malla ja Otto saivat tutustua Usvaan vasta vähän myöhemmin. Näiden neljän kohtaaminen sujui kuitenkin sitten paremmin kuin odotinkaan, eikä tappeluita syntynyt kenenkään välille. Otto otti Usvan vastaan ihan hyvin, mitä nyt murisi aina välillä jos Usva hyppi liian likellä kuonoa. Malla meillä nyt on vähän sellainen rento-tyyppi, ettei Usvan tulo aiheuttanut mitään eripuraa. Mitä nyt Malla nenäänsä nyrpisteli ja näytti kauhistuneelta jos Usva sattui pomppaamaan viereen. Piitu suhtautui Usvaan aika samalla tyylillä kuin Ottokin, Usvan tullessa liian lähelle Piitu saattoi näyttää pennulle, että "menehän kauemmas siitä" tai lähti itse muualle. Kokonaisuutena, Usva otettiin laumaan sisään, ja täytyy toivoa, että kotikoiraporukka vielä muistaa Usvan ensi kerrallakin, kun kotona menen omien koirien kanssa käymään :)
Lopuksi kuvasatoa Usvasta, Lumesta ja leikkikavereista:
Usva 7,5 vko
Usva &Lumi
Usva, Lumi & Sani
Lumi & Sani
Usva, Lumi & Sani
Usva & Sani
Usva & Sani
Sanin kanssa leikkiessä Usvasta löytyi kyllä niin "äkäinen" puolikin, että nähtäväksi jää miten kovapäinen tyttö tästä tuleekaan. Kotonakin tietyissä asioissa neidin päättäväisyyden ja jämäkkyyden kyllä huomaa. "Pikkupiru", vaikka nukkuessaan ja ulkomuodoltaan näyttääkin suloiselta kuin mikä ;)
"Siskokset", Lumi ja Usva päiväunilla
Lumellakin alkoi tänään juoksu. Olihan se jo aikakin, kun Lumen karvakin jo tippui siihen malliin pois. Lumen viime juoksu oli huhtikuussa, joten taas juoksuväli oli 5 kk. Kohta sitten vuorossa Mimo ja sitten ajallaan alkaa myöskin Usvan juoksujen seuranta.
Tänään se päivä koitti, ja sain lähteä hakemaan Usvaa kotiin :) Pienessä syysflunssassa täytyi lähteä, mutta olihan se pikkuinen saatava heti kotiin kun vain mahdollisuus oli.
Heti kun näin Usvan (edellisestä kerrasta 2vko?), huomasin, että neidin luonne oli jo paljon ehtinyt kehittyä rohkeampaan ja eläväisempään suuntaan :) Vipinää ja vilskettä löytyi pienistä jaloista niin, ettei mukana pysynyt. Joka paikka piti tutkia läpi uudestaan ja mennä ihmisten ja sisarusten perässä milloin mihinkin :) Ajattelin, että "o-ou, se siitä rauhallisuudesta", mutta kun asiaa ajattelee, niin yhäkin Usva on se rauhallinen tyyppi, sille on vain tullut pentumaista vilkkautta enemmän :) Rauhallinen, mutta vilkas? Kuullostaapas aika paljon Lumelta.. :D
Automatka kotiin meni aika hyvin, pientä vikinää välillä, mutta ei hirveää läähätystä/kuolaamista tai loputonta itkua. Tästä on hyvä jatkaa auton kyydissä harjoittelua :)
Kotona heti ensimmäinen "shokki" oli laminaattilattia. Raukka lysähti lattialle eikä alkuun uskaltanut liikahtaa. Kohta kuitenkin jo kokeiltiin, että pääseekö tällä pinnalla kävelemään vai eikö :) Nyt Usva ei välitä koko lattiasta mitään. Seuraava "shokki" olikin sitten tavata Mimo ja Lumi. Lumi oli todella innoissaan ottamassa uutta "elävää lelua" vastaan, mutta iltaa kohden jo alkoi ymmärtämään, että tämän kanssa pitääkin ottaa vähän rauhallisemmin, eikä se mikään lelu ole :) Mimo puolestaan ei ole vielä ehtinyt kovinkaan isotella pennulle. Usva antaakin Mimon vielä olla aika hyvin omissa oloissaan. Näiden kolmen ensikohtaaminen meni aika hyvin, mitä nyt Usva välillä juoksi johonkin piiloon kahta isompaa tai minun jalkojen juureen turvaan.
Ensimmäinen ruoka-annos uudessa paikassa jäi aika vähäiseksi, kun Usva söi vain parhaat (jauheliha) päältä ja jätti kapulat kuppiin, mistä sitten Mimo salakavalasti pääsi syömään pennun ruuat pois.. Noh, jospa Usvalla aamulla olisi enemmän ruokahaluakin :) Puruluuta tyttö alkoi mielellään illalla syömään. Mimo vaan varasti Usvan luun aika moneen otteeseen..
Pantaan totuteltiin heti, ja muutaman raapimiskerran sekä ininän jälkeen Usva antoi pannan olla rauhassa ja käytiin jopa pannalla ja hihnalla ulkona iltatarpeilla kahden isomman kanssa. Aluksi Usva ei millään halunnut liikkua hihnassa, mutta kun pikkuneiti huomasi mitä kaksi muuta isompaa tekivät, niin johan liikkui Usvakin paremmin hihnassa, ja niin tomerana koitti pysytellä Lumen ja Mimon perässä :)
Sisäsiisteyden opettelukin koitettiin aloittaa. Täytyisi hankkia parempi lamppu, että näkisi kunnolla käyttää koirat metsänreunalla/metsässä iltatarpeet tekemässä, kun tuo syksy on tuonut mukanaan aikamoisen pimeyden..
Vaan onhan se sitten niin ihana! :) Luonne mitä kultaisin, ja tuo ulkomuoto, niin tomera ja syötävän söpö :)
Loppuun vielä pari pikaista kuvaa:
Usva ei sitten yhtään hankalampaa paikkaa keksinyt uuden kodin ensiunille :)
5,5 vko se kesti, mutta nyt on Sylvin (Suopunkitytön Ihana Valo) ja Kassun (Kuurakuonon Caskikettu) tyttöpennuista valittu se minulle sijoitukseen tuleva neitokainen. Emänsä mukaan pentueesta tuli Valo-pentue, ja sijoitustyttösestä tuli viralliselta nimeltään Cantavia Valopilkku. Sisarukset saivat nimet Valomerkki (toinen tytöistä) ja Valoilmiö (poika) :)
Valopilkku, kotoisammin Usva, on tällä hetkellä vielä aika tumma tyttönen (siskoonsa verratessa), ja jotenkin nimeensä sopiva :) Vaaleat merkkiosat tulevat varmasti laajenemaan kasvun myötä, ja onkin mielenkiintoista nähdä miten suuret merkit tytölle tulee aikuisiässä. Emällään Sylvillä merkit olivat aika vähäiset pentuaikana, mutta nyt aikuisena merkit ovat hyvinkin selkeät. Usva on tytöistä se, joka on pienestä pitäen kiinnittänyt jollain tavalla huomion, liekkö se sittenollut sitä jotain "X-factoria" :) Rakenteensa puolesta Usva miellyttää silmää, toivottavasti kehitys myös menee toivottuun hyvään suuntaan.. :)
Luonteenpiirteiltään Usva on täysin erilainen mitä siskonsa. Usva on rauhallinen, ehkä hieman omissa oloissaan viihtyvä tarkkailija. Neiti vaikuttaa hieman ujolta, mutta kunhan Usva tänne Lumen ja Mimon kaveriksi pääsee, rohkeutta ja sähäkkyyttä varmasti tarttuu näiltä vanhemmilta myös Usvaan :)
Usvan rauhallisuus on myös mukavaa vastapainoa Lumen energiaan ja sähikäisyyteen. Jospa nämä kaksi opettaisivat toisilleen rauhallisuutta ja riittävästi rohkeutta. Nyt sitten on jäljellä enää 1,5 vko odotusaikaa, ja täällä alkaa sen jälkeen pentuhulina. Itse jään töistä "mini mammalomalle", ja koitan sinä aikana saada koirat totutettua toisiinsa ja kotiinjäämisen alulleen :)
Kiitos Usvan kasvattajalle jo näin etukäteen, että luotat tämän kauniin koiranalun sijoitukseen :)
Usva 5,5 vko
Usva 5,5 vko
Usva 5,5 vko
Usva 5,5 vko
P.S. Eikös neidillä olekkin ihanat mustat "kynsilakat" ;) Nähtäväksi jää, vaaleneeko tassut niin, että musta osuus vähenee..
P.P.S. Pentujen 5,5 vko kuvat on nähtävillä tässä kansiossa :)
