ROKUAN RETKI JA PAIMENNUSTA

Lähipäivien aikana ollaan tyttöjen kanssa ehditty tehdä paljon, kun pe-la oltiin Rokualla kera ihanan ystävän ja kierrettiin Rokuan keisarinkierros, mikä on pituudeltaan 19km. Eilen sitten ajeltiin Pelloon Saajomannun tilalle, ja muisteltiin Usvan kanssa miten niitä lampaita paimennettiinkaan.

Rokuan reissusta lyhyesti, matkaan lähdettiin aamusta 9 maissa ja tarkoituksena ei ollut pitää mitään kiirettä, sillä Hallakin on vielä pieni ja katsottiin lähinnä, että miten pikkulikka jaksaa kulkea. Taisi vaan käydä niinpäin, että Halla jaksoi meistä kaikista parhaiten :D Neiti ois viipottanut varmaan toisetkin 19km, ja Usvaakin repi matkalla hihnasta, kun Usvan vauhti alkoi hyytyä :D Kolme tulistelutaukoa pidettiin, missä koiratkin pääsivät lepäämään mikäli malttoivat. Ilma suosi meitä siten, ettei kertaakaan kastuttu kunnolla, vaan aina sadekuuron (ja raekuuron) aikana osuttiin sopivasti kodalle tai tuvalle :) Oltiin yötä Rokualla, ja seuraavana päivänä käytiin vielä Kirvesjärvellä sadepäivän makkarat paistamassa ennen kotiinlähtöä. Ja nyt hillitön kuvapläjäys, kun ei osaa valita sopivaa määrää :)

"Ala tulla jo!"

Porrasjumppaakin löytyi muutamaan otteeseen..

Pitkä alamäki :)

Eilen Usvan (sekä äidin ja Viivi-koiran) kanssa käytiin Pellossa lammaspaimennuksessa, ja voi tsiisus millä tuulella neiti oli. Kuinkahan monta kertaa Usva yritti karata töiden teosta ja pois aitauksesta, ihan vaan, näin nätisti sanotusti, näyttääkseen ns. keskisormea minulle :D Työhön keskittyessään neiti sai hyvin lampaat liikkeelle ja tällä kertaa paimennussauvan paineenantoa kokeiltiin Usvalle enemmän. Tästä taas sitten jatketaan, kun jatketaan :) Lumen kanssa olisi myös mielenkiintoista käydä testaamassa.

Ja Lumesta puheen olleen (ja itselleni muistiin), neiti aloitti n. 7.8. ensimmäisen juoksunsa pentujen teon jälkeen, eli n. 5kk oli nyt väli.

PAIMENEEN

Meillä Usvan kanssa on ollut tekemistä viime päivät. Lauantaina käytiin kaverin ja hänen shelttinsä kanssa koirasuunnistuksessa. Mukavaa touhua ja voitto tuli meille :) Tokihan se oli aika ei niin vakavaa touhua, mutta ehkä se sisäinen pieni suunnistaja ei niin leikillään sitä ottanut :D Usva oli kyllä sen n.5km suunnistuksen jälkeen hyvin väsytetty, kun kelitkin suosivat meitä.

Sunnuntai oli aikalailla lepopäivä. Käytiin Hallan kanssa kyläilemässä piknikin merkeissä ja loppuillasta vielä Lumi ja Usvakin pääsivät makkaranpaistoon mukaan. Sen kummemmin ei jaksettu helteellä lenkkeillä, kunhan nautittiin seurasta ja ajanvietosta :)

Eilen hypättiin Usvan kanssa auton selkään, ja suunnattiin Pelloon Saajomannuun testaamaan miten Usvan paimenenvietit ovat vielä tallessa. Matkan varrella ehdittiin katsella maisemia ja ihailla hyvää keliä. Perille päästyä ja meidän paimennusryhmän aloittaessa sitten alkoikin kunnon vesisade ja ukkonen komiasti pyöri ympärillä. Onneksi iltaa myöten taivaskin selkeni ja sade loppui :) 

Usvan kanssa oltiin aluksi kenttäaitauksessa pienen lammaslauman kanssa. Usva kulki hihna perässä ja katsottiin muistaako neiti mitään lampaiden kuljettamisesta. Vähän tuntui olevan ehkä hakusissa Usvalla paimentaminen.  Kentällä Usva kyllä haki oikeaa tapaa tasapainoittaa laumaa ja saada sitä kulkemaan. Vasta kuitenkin isommalla lammaslaumalla metsäkuljetukseen lähdettäessä kahden muun koirakon kera, Usvankin paimenkyvyt ottivat tuulta purjeisiin. Olihan se mahtavaa nähdä niitä hetkiä, kun koiralla paikoitellen oikeaan aikaan syttyy lamppu päässä ja itsekin jopa ymmärrän nähdä juuri sen oikean hyvän paimennushetken. Aivan jotain mahtavaa, siinä olisi voinut hyppiä tasajalkaa ja hurrata. Toisista koirakoista toinen oli Usvaa puoli vuotta nuorempi, joten nämä kaksi välillä jäähdyttelivät pistämällä leikiksi, mutta sitten muistuteltiin meidän olevan töitä tekemässä :) Opin kyllä taas itse niin paljon enemmän ja heti tekisi mieli lähteä uudestaan, mutta täytyy malttaa vielä jokusen aikaa :)

Kun oltiin kotimatkalle lähdössä Usva sitten päätti laittaa hanttiin, eikä antanut ottaa kiinni taikka tulla luokse. Usva tekee täysin vapaana ollessaan tätä aika paljonkin, ja se on todella rasittavaa. Neiti siis käytännössä istahtaa 10-20m päähän minusta ja odottaa josko alkaisin yrittämään saada sitä tulemaan luokse, ja jos itse menen likemmäs niin Usva siirtyy uudestaan saman matkan verran odottamaan uutta yritystä. Eli toisin lukien neiti haistattaa minulle pitkät ja vedättää ihan mennen tullen ja palatessa. Vaan tällä reissulla Saajon emännällä oli loistava "apuväline" tähän valtataisteluun. Usva ajettiin hiiteen siitä (toistoja oli aika montakin ennenkuin neiti tajusi jutun juonen) ja se sai tulla luokse vain ja ainoastaan kutsuttaessa. Eli jos neiti yritti itse alkaa ns. kusettamaan muka luoksetulolla, niin se sai lähtöpassit. Ja voi juku sitä hetkeä, kun neiti oli niin nöyrää likkaa ja tuli luokseni vain ja ainoastaan minun kutsumana ja minun haluamallani hetkellä. Erävoitto!

Vaan sama ei kyllä tosiaan toiminut kotona lenkillä. Päästin Usvan tänään iltalenkillä irti ja neiti päätti sitten alkaa höpöttämään ihan kunnolla. Yritin Saajossa saanutta kikkaa, mutta ehkä en sitten osannut olla tarpeeksi uskottava.. Usva sitten päätti hypätä ojan yli tiheään pusikkoon mistä se sitten aloitti kyttäämisen eikä todellakaan antanut kiinni tai tullut luokse kutsuttaessa. Kerran yritin mennä jo perässä hakemaan sitä, mutta siitä ei tullut taaskaan mitään sen vain siirtäessä kyttäyspaikkaansa. Yritin myös sitä, että lähden paikalta ja tulkoon jos tulee, kikka toimikin siihen saakka kunnes käännyin ja Usva pomppasi suoraan takaisin pusikkoon. Vasta tullessaan kateelliseksi leikkiessäni Lumen ja Hallan kanssa, päätti neiti jääräpääkin tulla katsomaan josko saisi herkkuja hänen hyvästä työstään.. Ja pyh!

Usvan luoksetulo on muutenkin aika mielenkiintoinen, kun tokoa reenatessa luoksetulo on ihan hyvä (vauhtia voisi olla enemmän) ja neiti tulee suoraan minun luokse. Kun taas sitten aina esim. maastossa tämä tokon luoksetulon taikuus katoaa kuin tuhka tuleen..

PIENI POROPAIMEN

Usvan kasvattajan ja koirakomppanian (Usva plus kasvattajan omat koirat) kanssa lähdettiin eilen aikaisin aamusta ajamaan kohti Kittilää ja Usvan poropaimennuksen taipumustestiä. Mielestäni en ihan niin älyttömästi edes jännittänyt etukäteen, mutta nähtävästi alitajuisesti tuli jännitettyä, sillä lähtöä edeltävänä yönä oli mojova migreeni. Mietin siinä yöllä jo, että siihenkö se koko reissu tyssää, mutta onneksi se helpotti aamuun mennessä sen verran, että pääsin Usvan kanssa lähtemään matkaan.

Meillä ajellessa aika meni rattoisasti ja perillekin päästiin, vaikka loppumatkan tieosuudet olivat ihan järkyttävässä kunnossa. Kunnon monttupottupeltoa ja loskauria kapealla metsätiellä, unohtamatta pieniä "järvilätäköitä". Hatun nosti kuskille, joka pysyi tiellä! :)

Perille saavuttiin sopivasti ajoissa, ja ehdin näkemään mitä testissä tehdään ennen meidän vuoroamme. Minähän en niinkään tiennyt paljoakaan testin sisällöstä, ajattelin sen olevan joltain osin samantyylinen kuin lammaspaimennuksen taipparikin oli. Me ollaan koirien kanssa aina menossa ummikkona kaikkiin uusiin juttuihin, mutta mitäpä tuo haittaa :) Siinähän sitä oppii aina kokemusta rikkaammaksi. Ja täytyy kyllä sanoa, että tämä poropaimennuskokemus oli yksi niistä.

Etukäteen oli hirveän hankalaa ajatella sitä, miten Usva saattaisi toimia testissä. Olin kehitellyt oman pääni sisällä muutamia kauhukuvaskenaarioita, Usva olisi voinut a) alkaa hulluna kimakasti räksyttämään poroille, b) olisi voinut aristella itseään paljon isompia ja outoja eläimiä niin, että olisi juossut vain karkuun poroja, c) olisi saanut aitauksessa tyypilliset hepulihopuli juoksukohtaukset saaden porotkin säikkymään, tai d) vähät välittänyt poroista, keskittyen syömään ah niin ihanaa poronkakkaa. Onneksi mitään näistä ei sattunut, paitsi nyt ehkä vähän tuota viimeistä kohtaa.. :D

Pienen tauon ja makkaranpaiston jälkeen oli Usvan vuoro. Poroaitaukseen mentiin jälkiliinassa, mutta aika pian jo huomattiin, ettei Usva pystynyt kunnolla liikkumaan raskaan hihnan ja maaston (lumen) epätasaisuuden vuoksi. Niinpä Usva päästettiin irti ja ajattelin, että nyt jos koskaan se saa sen hepulikohtauksensa, mutta eipä se sitä saanutkaan vaan veti videollakin hyvin osuvasti mainittavan "paimennuskakan" :D Vähän taisi Usvaakin jännittää uusi kokemus ja tapahtuma, kun ressulla oli vatsa vähän sekaisin.

Testin alkaessa olin itse todella epävarma ja en oikein tiennyt mitä aitauksessa saa, ja mitä ei saa tehdä. Saako koiraa kehua paljon? Saako koiraa komentaa? Saako koiraa kannustaa ja nostattaa sen virettä? Saako koiraa ohjata miten paljon huomaamaan poroja? Pää oli täynnä kysymyksiä, ja mielessä oli vain, että "älä tee itse paljoa, vaan anna koiran tehdä", joten sillä mentiin aikalailla. Meidän osalta vaan harmillisesti minun fiilikset yleensä menee jotain maagista yhteyttä pitkin suoraan Usvaan. Ollaan tämä kiva yhteys huomattu usein myös tokoreeneissä, missä Usva pidättelee osaamistaan minun ollessa vähääkään epävarma.

Alla video Usvan testistä, kiitos siitä kuvaajalle, jonka nimeä en tosin enää muista.. Kuviakin otettiin, lisäilen niitä myöhemmin, kun niitä saan itselleni. Kiitos myös Usvan kasvattajalle, kun päästiin kokemaan Usvan kanssa tämä paimennushetki :)

Usva piti testin ajan hyvin silmällä porolaumaa, ja välillä Usvalla oli ihan hyviäkin pieniä paimennuspätkiä. Osan ajasta neiti keskittyi syömään ihania poron papanoita tai sitten oli aika kiinni minussa. Usva tarvitsi aika paljon kannustusta ja tsemppiä minulta, mutta itelleni jäi sellainen tunne, että se johtui aika paljolti myös minusta itsestäni ja omasta epävarmuudesta, kun en tiennyt miten toimia aitauksessa.

Testin pointtina oli seurata löytyykö koiralta lainkaan luontaista paimennusviettiä poroja kohtaan, ja omaan silmään Usvalta näyttäisi löytyvän ainakin jonkin verran paimennusviettiä myös poroja kohtaan. Tietysti tämä kohtaaminen oli meille täysin uusi, eikä Usvakaan ole ennen poroihin törmännyt niin siihenkin suhteutettuna paimennushetki oli ihan hyvä. Mielestäni Usvalla oli rauhallisen työkoiran elkeitä, vaikka pikkukirpulta ei niin paljoa voiman käyttöä porojen kanssa nyt tällä kertaa löytynytkään. Jollain toisella ohjaajalla Usva olisi voinut toimia jopa vielä paremminkin.

Tuomarit puhuivat siitä, miten Usva tarvitsisi lisää voimaa työhönsä, ja se on kyllä totta. Usvan pitäisi karistaa kaikki epävarmuus ja "kasvattaa" itseään poroja paimentaessa. Usva ei uskaltanut kovinkaan paljoa käyttää ääntään porojen kanssa, mikä oli itsestäni kyllä vähän yllättävää, mutta ehkä sekin johtui siitä epävarmuudesta ja jännityksestä. Usva on yleensä kyllä aika hyvä haukkumaan kaikenlaista :D

Kokonaisuudessaan testi poroilla oli meille molemmille, koiralle sekä minulle hyvin opettavainen ja oli jälleen hienoa nähdä pinnan alla piilossa lymyilevän pikkupaimenen kykyjä. Jälleen tuli todistettua myös oman fiiliksen vaikutus koiraan, ja siihen kyllä pitää alkaa kiinnittämään jatkossakin enemmän huomioita, että miten sitä saisi vähennettyä ja otettua vain asiat rennosti.

Ja jos joku miettii samaa kuin itse tein alussa: mitä siellä testissä oikein tehdään, niin vastauksena siihen voisi sanoa: taipusmustestissä kuljetaan koiran kanssa periaatteessa ympäri poroaitausta, ja annetaan koiran tehdä työnsä näyttäen (tai ei näyttäen) taipumustaan paimennukseen. Ohjaaja saa kannustaa, tarvittaessa komentaa ja ohjata koiraa sopivissa määrin. Tai ainakin tällainen käsitys itselleni suorituksen teosta jäi :) Myös tuomari opasti ja kannusti testin aikana, mikä oli kyllä tosi kiva.

Nyt Usva on sitten suorittanut hyväksytysti paimennustaipumustestit lampailla ja poroilla. Jospa me tässä joskus päästäisiin viemään paimennusta eteenpäin. Kiinnostusta ainakin löytyisi :)

Lopuksi vielä arvostelulomake:

Suullisesta arviosta mieleen jäi etenkin asioita, kuten sen voiman käytön ja varmuuden saavuttaminen tekemiseen, ja maininta siitä miten Usva on viisas koira silläkin saralla, että se oman voimankäytön vähentyessä ja ehkä hieman kokonsa ja maastoolosuhteiden vuoksi käytti hyvin omaa harkintakykyään työskennellessään porojen likellä. Neiti ei rynninyt porojen luokse, vaan piti välimatkansa ja väisteli oikeissa kohdissa. Näin jälkikäteen tuli mieleen kauhukuva missä Usva jumittaa lumikinoskuoppaan ja porot rynnivät päälle :D Mutta onneksi Usva ymmärsi oman jaksamisensa suhteessa poroihin.

Tämän myötä muistin myös, että olen unohtanut lisätä meidän lammaspaimennuskuvat sen postauksen yhteyteen. Kuvia ei silloin heti saanut julkaista, mutta nyt on ihan ok, joten postaus löytyi täältä, klik.

USVA PAIM-T

Tänään käytiin Usvan kanssa paimennuskokeissa taipumustestissä. En ole koskaan ennen ollut edes katsomassa mitään paimennukseen liittyvää, joten oltiin koiran kanssa ihan täysin ummikkoja ja aloittelijoita. Jännitys oli suuri ja pelkäsin, että usva joko a) saa paikan päällä hillittömän hepulihopulikohtauksen (=juoksee ympäri kuin päätön kana), b) ei tajua paimentamisesta yhtään mitään ja tuijottaa vaan elukoita jähmettyneenä paikoilleen tai c) alkaa haukkumaan otuksia kuin hullu :D Vaan mitään näistä ei Usva tehnyt, neiti meni lampaiden kanssa niin sievästi, kunnioittaen lampaita, antaen niille tilaa ja ollen kuitenkin kiinnostunut niistä. Omakin jännitys karisi pois mahan pohjalta heti, kun päästiin Usvan kanssa portin läpi likemmäs lammasaitausta :) Olihan se hienoa huomata, miten Usva toimi luontaisesti niin näppärästi, kun olin ajatellut, että se laittaa homman ihan ranttaliksi :) Harmi, ettei testiä saanut videokuvata. 

Paimennuskokeet suoritettiin lampailla ja ylituomarina toimi Terhi Mikkonen, hänen opastuksessa oli myös tuomariharjoittelijamies, joka tuomaroi yhdessä ylituomarin kanssa taipumuskokeet. Aluksi kaikki taipumustestiin osallistuvat nartut olivat yhtä aikaa isomman aitauksen sisällä, ilman lampaiden läsnäoloa. Tuomarit kävivät tervehtimässä ja katsoivat luoksepäästävyyden, jonka jälkeen pujoteltiin toisten koirakoiden keskuudessa. Tämän jälkeen koira päästettiin hihnasta irti, ja täytyi kävellä koiran kanssa pressun yli (eri ääninen maasto?), jonka jälkeen käveltiin kohti hieman haastavampaa maanpintaa. Kävellessä sivussa paukautettiin kivellä jotain metallista, ja katsottiin koiran reagointia ääneen. Pätkällä epätasaista maastoa koiran liikkuvuutta testattiin, jonka jälkeen koira vietiin apulaiselle kiinnipidettäväksi ja itse mentiin koiran näkyviltä piiloon usean metrin päähän ja koira kutsuttiin luokse. 

Tämän "yhteistestin" jälkeen meillä oli pieni breikki ja sitten päästiin yksitellen järjestyksessä lampaiden kanssa aitaukseen. Koira kytkettiin liinaan, ja aluksi kierrettiin vähän aikaa lammasaitauksen ulkopuolella aitauksen vierellä. Tämän jälkeen tuomari meni lampaiden luo aitaukseen ja vei ne kauemmas, jotta Usvan kanssa päästiin aitaukseen sisään. Usva oli edelleen liinaan kytkettynä, ja minun tuli vain kulkea koiran jatkeena pitäen liinaa löysällä. Testin lopussa päästin liinasta täysin irti ja Usva sai "vapaasti" kulkea ja ohjata lampaita. Testissä seurattiin koiran luontaista taipumusta toimia paimenena lampaille. Testissä Usva oli lähes tulkoon koko ajan kiinnostunut lammaslaumasta, ohjasi laumaa tietyn välimatkan päästä eikä yrittänyt säntäillä lampaiden perään. Ennemminkin Usva haki minulta hyväksyntää mennä likemmäs. Vähän olin huomaavinani Usvassa pientä epävarmuutta oudosta uudesta tilanteesta, mutta kokonaisuudessaan Usva toimi rohkeasti. Sain kyllä olla Usvasta ylpeä :) Testi meni hyväksytysti läpi ja Usva ansaitsi tunnustuksen PAIM-T :) Täytyy myöntää, että nyt pieni paimennuskipinä kyllä pääsi iskemään.. :D

Arvostelulomake

Luontaiset ominaisuudet

- sosiaalisuus ihmisiä kohtaan: luoksepäästävä, avoin (erittäin hyvä)

- sosiaalisuus muita koiria kohtaan: sosiaalinen (erittäin hyvä)

- Fyysinen olemus: välinpitämätön, valpas (erittäin hyvä)

- Tottelevaisuus: valpas, tottelevainen (erittäin hyvä)

- Asenne: rauhallinen, varma (erittäin hyvä)

Paimennustaipumukset

- Kiinnostus laumaan: hakeutuu lauman luo (erittäin hyvä)

- Laumaa lähestyminen: rauhallinen, kiinnostunut (erittäin hyvä)

- Lauman kohtaaminen: rauhallinen/varma/kiinnostunut (erittäin hyvä)

Tyyli

- Käyttää silmää lauman hallitsemiseen: paljon

- Osoittaa pyrkimystä tasapainoittaa laumaa ohjaajalleen: paljon

- Sopeuttaa voimankäyttöä laumaa kohtaan: paljon

- Työskentelee haukkuen: ei lainkaan

- Pyrkii kasaamaan laumaa kokonaisuutena: paljon

- Työskentelee keskilinjalla: paljon

- Työskentelee liikkeen kautta:  paljon

Yleistä/Kommentteja

" Mukava, harkitsevainen koira. Erittäin lupaava ensimmäinen kohtaaminen lampaiden kanssa. Ohjaajalle plussaa rauhallisuudesta. Itsenäinen koira. "